Tämän päivän lähetyksessämme puhumme herra David Pringlen kanssa, joka on National Alliancen jäsenkoordinaattori. Herra Pringle kertoo meille hänen tarinansa rodullisesta valaistumisesta, yksityiskohtia työstään paikallisyksiköiden ja Alliancen kansainvälisten projektien rakentamisessa ja antaa meille oman visionsa dynaamisesta, progressiivisesta ja kasvavasta valkoisesta yhteisöstä, jota Alliance johtaa.

KAS: Tervetuloa, David.

David Pringle: Kiitos, Kevin; on mukava olla ohjelmassasi.

KAS: Ennen kuin aloitamme keskustelemisen joistakin asioista, joita teemme tällä hetkellä, voitko antaa kuulijoillemme hieman taustatietoa työstäsi jäsenkoordinaattorina?

DP: Minun työni pähkinänkuoressa on valvoa jäsentemme ja yksikköjemme päivittäisiä toimintoja ympäri maailman. Tällä hetkellä meillä on 37 aktiivista yksikköä ja proto-yksikköä sekä siinä seassa jäseniä, jotka eivät tällä hetkellä ole yhteydessä tiettyyn yksikköön. Näiden ihmisten kanssa kommunikoiminen on, kirjaimellisesti, 80 prosenttia työstäni, ja se vaatii aika lailla aikaa. Olen myös vastuussa rekrytoimisesta ja jäsenten retentiosta -- joista jälkimmäinen, menneisyydessä, on alue, johon järjestö ei ole tarpeeksi keskittynyt, uskoakseni. Toimin myös yhteysmiehenä jäsenistömme ja puheenjohtajamme välillä. Se osa, mistä työssäni eniten nautin, minun täytyy sanoa, on henkilökohtaisten suhteiden rakentaminen hienoihin miehiin ja naisiin National Alliancessa -- minkä vuoksi olen keskittänyt niin paljon energiastani paikkallisiin ja alueellisiin kokouksiin osallistumiseen.

KAS: Voitko kertoa meille vähän perhetaustastasi, David -- missä kasvoit? Mitä ovat intohimosi elämässä?

DP: No, minut kasvatettiin MAP -- paremmin tunnettu termi mormoni -- -perheessä. Monet esi-isistäni osallistuivat suureen matkaan Salt Lake Cityyn, ja olivat osa mormonipataljoonaa ja mormonismin leviämistä lännen halki, joten siinäpä juureni oikeastaan ovat. Synnyin itärannikolla New Jerseyn Morristownissa ja isäni, joka on elektro-optiikan insinööri ja tohtori Stanfordista, liikkui melko lailla pitkin itärannikkoa ja lähti sitten länteen työskentelemään yhtiölle, ja me muutimme eteläiseen Kaliforniaan. Muutin sinne kun olin noin kahdeksanvuotias ja elimme siellä kunnes menin lukioon, johon aikaan muutimme Albuquerqueen New Mexicoon ja siinäpä ovatkin oikeastaan paikat missä asuin ennen kuin muutin sinne missä nyt asun, eli Alaskaan. Jälkimmäisessä noista kahdesta minulla oli tietenkin melko paljon kokemuksia mestitseistä ja katsoin kuinka Kalifornia ja New Mexico molemmat muuttuivat melko valkoisista yhteisöistä ghetoiksi ja puolighetoiksi... ja, no, se ei ollut miellyttävää; se oli yksi niistä syistä miksi jätin New Mexicon.

Intohimoni elämässä ovat perheeni ja ne, joita kutsun kolmeksi G:ksi -- jotka ovat aseet (guns), kitarat (guitars) ja saksanpaimenkoirat (German Shepherds). Nuorena miehenä olin jalkaväessä ja kasvoin myös partiopoikien kautta. Ja henkilökohtaisista ampumiskerroista isäni kanssa sain arvostukseni laillisten aseiden hienoon taiteenlajiin.

Ja nautin kitaransoitosta. Se on hyvä tapa helpottaa stressiä tai antaa luovimpien osiesi tulla esiin.

KAS: Olen kuullut sinun soittavan ja improvisoivan ja laulavan -- ja olet todella hyvä. Olen myös tavannut yhden koiristasi.

DP: Kyllä. Saksanpaimenkoirat. Minulla on ollut monia rotuja, ja tuo rotu -- olen tietysti puolueellinen sen hyväksi -- mutta uskon, että se on ylivertainen rotu enkä menisi minnekään ilman sen edustajaa.

KAS: Onko mormonitaustassasi mielestäsi mitään opetusta National Alliancelle?

DP: Kyllä, näin uskon. Eräs asia, jonka olen huomannut -- vaimoni on myös huomannut sen, ja monet hyvät ystävämme -- on se, että Alliancessa on yllättävän paljon mormonitaustan omaavia. Menisin jopa niin pitkälle, että sanon, vaikkei minulla ole tilastoja väitteeni tueksi, että he luultavasti edustavat yhtä suurimmista ala-ryhmistä järjestössämme. Syitä siihen on mielestäni monia. Esimerkiksi äitini ja isäni ovat tunnettuja sukututkimuspiireissä. He eivät tee sitä vain kirkolleen, vaan puoliammatillisesti, ja niinpä kasvoin tietäen mistä tulin ja mistä esi-isäni tulivat ja mitä he tekivät -- ei pelkkiä nimiä taulussa, vaan heidän historiansa. Ja näin on myös monen muun mormonin suhteen, jotka kasvoivat samanlaisessa ympäristössä kuin minä... Kyse on myös yhteisöstä, minkä he ovat luoneet. Tiedäthän, mormonismissa ei ole kyse pelkästään kirkossa käymisestä sunnuntaisin, kuten monessa muussa kirkossa. Heidän yhteisössään on aina jotain tekeillä. Aina. Ja se on nuoriso- ja perhekeskeinen. Se on yksi niistä suunnista, joita kohti haluan Alliancen etenevän ja teen työtä sen eteen. Rakastan lasten näkemistä kokouksissa, rakastan perheiden näkemistä -- ei vain kokouksissa vaan tapahtumissa -- ja uskon, että siitä on meille hyötyä, että teemme Alliancesta jotain, joka on perhe- ja yhteisökeskeistä.

KAS: Kuinka kauan olet ollut National Alliancen jäsen?

DP: Liityin Allianceen 1992, vähän sen jälkeen kun pääsin armeijasta.

KAS: Mikä sai sinut ymmärtämään rotuasioita?

DP: Palvelin Lähi-Idässä, Siinailla, niinkutsutuissa Monikansallisissa joukoissa ja tarkkailijoissa -- siinä on noin 13 maata, jotka toimivat Roomasta käsin, ja se on osa rauhansopimusta, joka tehtiin Egyptin ja Israelin välillä. Olin niinkutsuttu kuljetus-upseeri, ja vastasin siitä, että jokainen syrjäisessä tarkkailu-asemassa sai vetensä ja polttoaineensa ja kaiken mitä he tarvitsivat. Osana tehtävääni, kävin tarkkailuasemissa ja täydensimme niitä ilmasta käsin. Pähkinänkuoressa siinä oli kyse tarvikkeiden ja kaluston kuljettamisesta vuoristoiseen tarkkailuasemaan. Ja oli yksi, jossa kävimme joka viikko. Eräällä viikolla beduiinit, joita siellä oli aina -- itseasiassa he olivat suurin ongelmamme: heidän pitäminen poissa ruokavarastoltamme joka päivä -- toivat vakavasti loukkaantuneen kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaan pojan, jolla oli kolmannen asteen palovammoja alaruumiissaan. Ja meillä oli kielimuuri välillämme. Emme voineet kommunikoida heidän kanssaan saadaksemme selville mitä oli tapahtunut -- vaikkakin pojan kannalta sillä ei ollut väliä -- joten otimme yhden helikopterimme pois tehtävästään ja lennätimme hänet Eilatiin Israeliin, joka on Aqaban lahden rannalla. Sinne oli ehkä noin puolen tunnin helikopterimatka. Jatkoimme hommiamme, ja ehkä tuntia myöhemmin eräs sotilas meidän joukoistamme kertoi minulle, että hän oli juuri nähnyt helikopterin lentävän takaisin, ja niinpä halusin nähdä miksi he eivät voineet auttaa meitä. Ja he kertovat minulle, ettei Israel huoli lasta koska hän oli arabi, eivätkä he hoida arabeja. Pilotin piti lennättää hänet takaisin meidän paikkaamme, jota kutsuttiin Eteläleiriksi, nimestä Sharm el Sheikh. Se ei saanut pelkästään minua, vaan jokaisen paikalla olleen ajattelemaan: miksi helkkarissa he eivät huolineet tuota poikaa?

KAS: Juutalaista ylivaltaa käytännössä.

DP: Sitä se oli. Ja juuri samaan aikaan meillä oli tätä jännittyneisyyttä rotujen välillä, ja niinpä aloin, tiedäthän, ajattelemaan ja tuntemaan rodullisemmin. Ja siitä se tavallaan lähti.

KAS: Alliancella on monia tapoja tavoittaa valkoisia. Kuka tahansa, joka kuuntelee tätä ohjelmaa tai lukee sen tekstejä, tietää radio- ja internet-toiminnastamme, mutta mitä muuta meillä on?

DP: Julkaisemme kolmea lehteä: Free Speech; National Vanguard; ja Resistance -lehdet. Julkaisemme myös kuukausittain ilmestyvää jäsenlehteämme, joka lähetetään kaikille jäsenillemme ja tukijoillemme. Meillä on myös kaksi muuta radio-ohjelmaa. Toinen on NA Live, joka on viikoittainen ohjelma, johon voi soittaa ja jossa esiintyy Chief Operations Officer Shaun Walker sekä minä itse, ja National Vanguard Books radio, jossa esiintyy st. louisilainen radiopersoona Frank Weltner.

KAS: Kyllä, hän on todella hauska heppu.

DP: Hän on hauska heppu. Hänet tunnetaan myös nimellä Couch Potato [st. louisilaisella paikallisradio-asemalla WGNU].

KAS: Kyllä, hänestä on paljon hupia -- ja hän on myös fiksu kaveri; hänellä on paljon näkemystä.

DP: Täytyy myöntää, etten ole kuunnellut kaikkia hänen lähetyksiään, mutta olen kuullut melko monta niistä ja olen kuunnellut muutaman näytteen ennen kun panimme hänet eetteriin.

KAS: Niinpä ihmiset voivat soittaa lähetykseenne?

DP: Kyllä, ja se on halturnershow.comilla Turner Radio Networkillä, joten se on tiukasti vain internetissä oleva radio-ohjelma, mutta se on interaktiivinen ja voit kuunnella sitä Real Playerillä tai Winampillä tai selaimessasi -- ja voit soittaa siihen.

KAS: Eli se on joka torstai-ilta?

DP: Kyllä; joka torstai-ilta yhdestätoista puoleenyöhön, itärannikon aikaa.

KAS: Jotkin Floridan jäsenemme ovat melko sinnikkäitä tienvarsimainosten melko epätavallisen median käyttämisessään. Mitä voit kertoa meille tästä?

DP: Tampa Bayn yksikkömme teki sen. He ovat äärimmäisen aktiivinen yksikkö, ja tämä on heidän kolmas yrityksensä pitää tienvarsimainosta. Uskoakseni ensimmäinen kesti viikon; toinen ehkä kolme viikkoa; ja tämä nykyinen on ollut pystyssä elokuusta lähtien.

KAS: Eli he ovat sinnikkäitä. He eivät luovuta!

DP: He ovat sinnikkäitä. Se oli oikeastaan melko helppoa. Heillä oli eräs jäsen, jolla oli hyvin luottoa tehdä sopimus tienvarsimainosyhtiön kanssa tietystä summasta rahaa per kuukausi vuoden ajaksi; joka pudottaa merkittävästi kuukausittaista hintaa. Sitten, tienvarsimainosyhtiön kautta... meillä on itseasiassa yhtiö, joka tekee näitä valtavia nailontauluja -- ne ovat 20 jalkaa korkeita -- he vain painavat sen jättimäisellä painokoneella ja kiinnittävät sen tauluun haruslukoilla. Ilmeisesti nämä ovat hyvin uhkaavia... juutalaisille, erityisesti. Olen varma, että Michael Eisner ei tykännyt ajaa sen ohi joka aamu töihin mennessään (Disney-yhtiön juutalainen omistaja ja toimitusjohtaja, suom. huom.)

KAS: Tämä oli siis Orlandon lähellä?

DP: Tämä oli Floridan maksullisella moottoritiellä Orlandon ja Tampa Bayn välissä.

KAS: Eivät pelkästään monet ihmiset nähneet mainostaulua, joka sanoi "Who Rules America?" -- natvan.com" vaan eikö olekin totta, että niiden ihmisten määrä, jotka näkivät sen sanomalehdissä ja tv-uutisissa saattoi olla vieläkin suurempi?

DP: Tämä tarina oli tähän asti kaikkein lähinnä -- poislukien Coloradon Eaglen tapaus -- mennä täysin maanlaajuiseksi uutiseksi, jopa Peter Jennings puhui siitä ABC:n uutisten alussa... (ABC - American Broadcasting Company, jonka myös omistaa Michael Eisner, suom huom.)

KAS: Mainitsit Eaglen kaupungin Coloradossa... mistä siellä oli kyse? Eikös se ollut lehtistenlevityskampanja?

DP: Se oli lehtiskampanja, jossa käytettiin lehtistä, joka löytyy yhä natvan.comilta.

KAS: Se on meidän "Don't Have Sex With Blacks" -lehtisemme.

DP: Kyllä, "Don't Have Sex With Blacks" -lehtinen... Ja sen kampanjan huomasi AP:n uutistoimisto ja se meni kirjaimellisesti ympäri maailman. Uskoakseni lopullinen luku oli 120 sanomalehtiartikkelia -- enkä voi edes kertoa, kuinka monta radio-ohjelmaa... Tein kolme radiohaastattelua kolmen tunnin aikana eräänä aamuna.

KAS: Miksi tuo yksi lehtinen oli niin kuuma juttu tuohon aikaan, ja tuossa paikassa?

DP: No, Kobe Bryantia syytettiin nuoren Coloradon Eaglestä olevan tytön raiskaamisesta.

KAS: Hän oli juuri menossa oikeudenkäyntiin tuohon aikaan, tai johonkin järjestelyyn?

DP: Hänen järjestelynsä ja alustavat kuulemisensa olivat tuohon aikaan. Kysyimme jäseniltämme Coloradossa, jos he voisivat tehdä tietoisuutta rakentavan kampanjan mustien kanssa harjoitettavan seksin vaaroista. Raiskattiinko nuori tyttö vai ei, tai tekikö Kobe Bryant sen vai ei, oli toissijainen juttu verrattuna kampanjan tavoitteisiin. Se mitä me teimme, oli ottaa Kobe Bryantin tapaus ja käyttää sitä tietoisuuden levittämiseen aiheesta, joka on paljon tärkeämpi. Sitä tyttöä ei olisi koskaan raiskattu eikä hän olisi koskaan edes joutunut tilanteeseen, jossa hänet meinataan raiskata, jos hän olisi ollut täysin tietoinen siitä, että 14-24 vuotiaat mustat miehet käsittävät 63% kaikista uusista HIV/AIDS -tapauksista Amerikassa.

KAS: Kuinka tärkeitä nämä lehtisten levittämiset ovat kansamme herättämistyössä? Kuinka ne auttavat meitä?

DP: Se, miksi minä kutsun sitä, on momentin kehittäminen lehtisten massalevityksen kautta, ja olen sitä mieltä, että se on ehdottoman kriittinen osa sitä, mitä teemme koko organisaation laajuisesti. Ensinnäkin, minä itse ja todella monet muut jäsenet olemme yrittäneet laillisesti saada mainoksia sanomalehtiin ja muihin lehtiin -- ja katsoppa vain sitä hehkutusta mitä saamme tienvarsimainoksesta. Yritin jopa laittaa mainoksen Rio Granden kelttiläisille festivaaleille ja Highland Gamesin ohjelmalehteen yhteen aikaan, ja he ottivat rahan -- mutta sitten joku kuiskasi, että National Vanguard Books saattaisi myydä poliittisesti epäkorrekteja kirjoja, ja olin ulkona. Niinpä silloin päätin, että paras asia, mitä voin tehdä, on rakentaa omaa henkilökohtaista kykyäni kommunikoida yhteisön kanssa. Sitä Alliancen jäsenet tekivät ympäri maata. Minun visioni luonnollisesta edistyksestä tässä on saada jonkinlainen maanlaajuisesti levitetty painettu sanomalehti seuraavan viiden vuoden sisällä, niin, että se painettaisiin alueellisesti. Se on melko suuri tavoite, mutta uskon todellakin, että se on saavutettavissa. Jos voimme tarjota kansallemme jatkuvan ja tasaisen virran tätä: "hei, tämä on meidän viestimme, ja me laitamme sen suoraan ovellesi, ettei sinun tarvitse kurkkia olkapääsi yli lukiessasi sitä, ja sinun ei tarvitse huolehtia internet-tarkkailijoista tai mitä ihme-kamaa sinulla onkaan töissä tai kotona, tai mistään mitä kukaan kuvittelee" he voivat ottaa tämän tiedon vastaan ja hiljaa sulatella sitä; lukea sitä kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä kertaa -- kuinka monta kertaa haluavatkin. Ja sitten, kun he ovat edistyneet sille tasolle, että ottavat yhteyttä meihin, he tekevät niin... aivan luonnollisesti, seuraavana askeleena, näin luulen.

KAS: Saan paljon postia paikallisyksiköiltä ja jäseniltä, jotka tekevät yhden sivun lehtisiä koskien jotain polttavaa kysymystä heidän alueellaan, oli se sitten mustien valkoisia vastaan tekemät rikokset tai jokin erityisen sensaatiomainen oikeudenkäynti, joka on meneillään heidän paikkakunnallaan. Eli sinä näet, että yksisivuisista lehtisistä kehittyy lopulta eräänlaisia paikallislehtiä?

DP: Kyllä, se on täsmälleen minun visioni meistä rakentamassa kykyämme tämänlaisen materiaalin tuottamiseen säännöllisesti. Ja voin lisätä, että jos seuraamme hallituksemme, Setä-Samulin, esimerkkiä, jonka se on meille antanut muutamana viime vuotena, tulemme levittämään lehtisiä massoittain. Aina kun heidän täytyy levittää informaatiota vihamieliselle alueelle, he lentävät hyvin matalalla C-130:llä ja tiputtavat alueelle lehtisiä.

KAS: Kyllä, olen huomannut sen.

DP: He tekivät niin Afganistanissa, ja itseasiassa luulen, että he taisivat tehdä niin myös Serbiassa.

KAS: Ovatko meidän lehtiskampanjamme tällä hetkellä alueellisesti tai maanlaajuisesti koordinoituja?

DP: Kaksi vuotta sitten meillä ei ollut maanlaajuisesti koordinoituja lehtisten levityksiä. Ensimmäinen joka onnistui -- tarkoitan onnistuneella sitä, että enemmän kuin kolme tai neljä yksikköä osallistui siihen -- oli lehtisten levitys, jonka suoritimme erään aktivistimme, Eric Hansonin, murhan yksivuotispäivänä. Niinpä teimme Eric Hansonin muistopäivän lehtislevityksen. Ja sen jälkeen homma on todella paisunut. Teimme sellaisen tri. Pirecen syntymäpäivänä, heti hänen kuolemansa jälkeen, mikä oli meidän tähän asti suurinpamme: 154 000 lehtistä neljän päivän aikana.

KAS: Kuinka paljon niitä levitetään vuosittain?

DP: Viimeisen kahden vuoden aikana olemme rikkoneet puolen miljoonan rajan vuosittain. Viime vuonna luku oli 543 291 -- suunnilleen, koska en ole ehkä kuullut kaikista.

KAS: Nämä olivat siis ne, joista sinulle on raportoitu.

DP: Kyllä.

KAS: Mikä median reaktio on lehtiskampanjoihimme?

DP: Reaktio on lähes aina negatiivinen. Ja se on yksi asia, mikä saa minut ajattelemaan, että se on hyvä tapa toimia.

KAS: Sanoisitko, että lähes aina on jonkinlainen reaktio?

DP: Sanoisin, että yli 50 % kerroista saadaan jonkinlainen reaktio. Olen yrittänyt seurata niiden tarkkaa määrää. Se on melko hankalaa juuri nyt, mutta toivottavasti ensi vuonna meillä on parempi formaatti tehdä sitä. Juuri nyt suurin osa lehtistenlevityksistämme tuovat jonkinlaisen maininnan mediassa. Joskus se on jokaisessa uutislähteessä tai sanomalehdessä jollain alueella -- esimerkiksi, sanotaan Nebraskassa, meidän levittämämme materiaali sai aikaan valtavan mediasirkuksen. Jos levitämme materiaalia Detroitissa, ehkä yksi uutis-radioasema huomaa sen, ja se merkitsee melko onnistunutta lehtiskampanjaa -- sama pätee Chicagoon ja muihin osiin maata, joissa on näitä valtavia suurkaupunkeja.

KAS: Eli on hieman vaikeampaa tulla huomatuksi suurissa kaupungeissa.

DP: Ehdottomasti. Suuret kaupungit pitävät sisällään suurimmat yksikkömme, mutta myös suurimmat haasteet.

KAS: Media, luonnollisesti -- kun kerran on sellaisen etnisen ryhmän kontrollissa, joka ei halua valkoisten ymmärtävän suurta vaaraa ja uhkia jotka edessämme ovat -- yrittää vääristää viestiämme, eikö niin?

DP: Näen sitä koko ajan. He yrittivät erityisesti vääristää sitä Martin Luther King -lehtiskampanjan aikana, joka muuten oli maanlaajuinen lehtiskampanja mutta jota itse en koordinoinut. Levitimme yli 50 000 lehtistä tuona viikonloppuna.

KAS: Ihmiset olivat inspiroituneita...

DP: Kyllä! He rakastavat Beast as Saint -lehtisen jakamista -- minäkin rakastan sen jakamista. Mitä media yritti tehdä, oli vääristää meidät jonkinlaiseksi "pelokkaaksi" tai "kateelliseksi" ryhmäksi, sellaiseksi, joka pauhaa jostain konfederaation lopullisesta kuolemasta tai jotain sinne päin. Toinen median vääristely -tapaus sattui hiljattain jo mainitun tienvarsimainoksen suhteen, jolloin he raportoivat meidän olevan American Nazi Partyn perillinen, ja että Tim McVeigh oli yksi jäsenistämme...

KAS: Aivan mieletöntä roskaa.

DP: Kyllä. Olimme vastuussa kaikesta paitsi hammaspeikosta.

KAS: (naurua) Mikä on "Rakasta rotuasi" -kampanja?

DP: Aivan, "Rakasta rotuasi" -kampanja. Se on konsepti, jonka saimme aikaan. Ensimmäiseksi meillä oli tämä ihana lehtinen -- Love Your Race -- jossa oli kuva kauniista valkoisesta naisesta. Se oli vain eräs saatavilla oleva lehtinen, jota olin levittänyt täällä Alaskassa Anchoragen yksikkömme kanssa, mutten ollut koskaan huomannut kenenkään muun levittävän sitä. Niinpä päätin, että meidän täytyy tehdä "Rakasta rotuasi" -ystävänpäivän lehtiskampanja, eikä pelkästään Pohjois-Amerikassa, vaan maailmanlaajuisesti. Sellainen, joka olisi eri kielillä -- "rakasta rotuasi" on käännetty jo -- olen melko varma -- 25 eri kielelle tällä hetkellä.

KAS: Luulenpa, että meillä on nyt 28 valmiina, ja pari on tullut lisää, jotka meidän täytyy saada lehtisiin ennen ystävänpäivää.

DP: Tuo on fantastista. Se on äärimmäisen yksinkertainen lehtinen. Siinä on vain teksti "rakasta rotuasi", kuva kauniista naisesta ja nettisosoitteemme natall.com (joissakin on natvan.com, denial of service -hyökkäysten vuoksi, joita olemme kokeneet viimeaikoina). Ja niinpä kampanjassa on kyse ystävänpäiväkortin antamisesta rodullemme. Jotain äärimmäisen positiivista. Olen varma, että media keksii tapoja vääristellä sitä -- mutta heillä tulee olemaan siinä kova työ.

KAS: On todella hankalaa kritisoida "rakasta rotuasi" -kehotusta.

DP: Siinähän ei edes kehoteta rakastamaan valkoista rotua -- ja sitä tarkoitinkin, kun kehittelin sen; rakasta rotuasi, rakasta meidän rotuamme. Mutta se on näitä "itsemäärämisoikeus kaikille, ei sortoa kenellekään" -lehtisiä -- joka sanoo, että jokaisen ryhmän pitäisi pitää tavoitteenaan kansansa itsemäärämisoikeutta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Se on se asia, joka tekee minusta valkoisen nationalistin. Uskon, että jokaisella pitäisi olla itsemääräämisoikeus. Toivottavasti tämän lehtisen myötä voimme levittää tätä ajatusta ympäri maailman. Ja se on myöskin jotain, josta ei voi aiheutua ongelmia viranomaisten kanssa sellaisissa maissa, joissa on erilaiset "viharikos" -lait.

KAS: Kuinka paljon on luvattu levittää tähän mennessä?

DP: Pelkästään Alliancen jäsenet ovat luvanneet levittää vähän yli 70 000.

KAS: Wau. Kuinka National Alliancen jäsenet ja tukijat voivat auttaa tässä kampanjassa?

DP: Meillä on tarjolla monta linkkiä -- meillä on linkki natall.com ja natvan.com -sivuilla; meillä on yksi National Alliancen uutis-sivustolla nationalvanguard.org, se on sydämen kuva, jossa on Elämän riimu -symboli. Kun klikkaat sitä, pääset suoraan kampanjan sivulle. Meillä on myös linkki resistance.com -sivuilla.

KAS: Olen ymmärtänyt, että siitä on olemassa postaus sekä resistance.comin foorumilla että stormfront-orgin foorumilla stormfront.org

DP: Kyllä, minun olisi pitänyt mainita Stormfront saman tien. Stormfront on avaintekijä tämän organisoinnissa. Stormfront on valkoisten nettiyhteisö, joka alkaa toimia todellisessa maailmassa isolla tavalla. He taitavat olla viidenneksi suurin nettifoorumi maailmassa tavallisten foorumien joukossa. Heidän jäsenistönsä on 24 000 henkeä -- siis sen verran on aktiivisia käyttäjiä.

KAS: Eli ihmiset voivat mennä mille tahansa näistä nettisivuista ja foorumeista; he voivat löytää linkin lehtiseemme omalla kielellään; he voivat imuroida sen; tulostaa sen; kopioida sitä; ja sitten he ovat valmiita hommiin. Toivokaamme, että saamme lupauksia yli 100 000 lehtisen levityksestä ennen V-päivää, kuten me sitä kutsumme (Valentine's Day, suom. huom.)

DP: 70 000 -luku, jonka juuri kerroin, on vain National Alliancen jäsenten lehtiset, jotka ovat ne, joista voin puhua 100 prosentin varmuudella.

KAS: Eli on varmaa, että luku tulee olemaan suurempi...

DP: Kyllä, se on varmaa. Tähän lukuun ei kuulu mikään muu maa. Minun olisi pitänyt tehdä se selväksi, pyydän anteeksi.

KAS: Hyvä... eli luku on varmaan yli 100 000 tällä hetkellä.

DP: Kyllä, se voi hyvinkin olla.

Me jatkamme keskusteluamme valkoisen yhteisön rakentamisesta National Alliancen jäsenkoordinaattorin David Pringlen kanssa seuraavassa American Dissident Voices -lähetyksessämme. Kun herra Pringle puhui, saatoittekin kuulla hänen lapsensa taustalla. Tunnen David Pringlen -- ja tiedän, että hänen lastensa ja heidän tulevaisuutensa ovat pääsyitä siihen, miksi hän tekee mitää tekee. David Pringle ja muut johtajamme ja jäsenemme ajavat kansamme etua. Valkoiset perheet ja valkoiset lapset ovat motivaation lähde. Meidän aktivismimme perustuu rakkauteen rotuamme kohtaan. Rakasta rotuasi. Liity meihin.