Tänään jatkamme National Alliancen puheenjohtajan herra Erich Glieben haastattelua. Katsomme herra Glieben roolia Resistance Recordsin rakentamisessa ja kehittymisessä, niitä vakavia koettelumksia ja haasteita, joita National Alliance kohtasi tri. Piercen ennenaikaisen kuoleman jälkeen, sitä suurta päätöksen hetkeä kun herra Gliebe hyväksyi uuden johtajan roolinsa sekä National Alliancen tärkeyttä rotumme tulevaisuudelle. Aloitamme haastattelun siitä, mihin jäimme viime viikolla, keskustelusta herra Glieben roolista National Alliancen Clevelandin yksikön pitkäaikaisena johtajana.

KAS: Clevelandin yksiköllä on melkoinen putki keskeytymättömiä kuukausittaisia kokouksia. Voitko kertoa meille vähän tästä?

EG: Kyllä, Clevelandin yksiköllä on ollut 160 peräkkäistä kuukausittaista kokousta.

KAS: Kokousten ja puheiden lisäksi, mitä teette tuossa yksikössä?

EG: Promotoimme tapahtumia. Meidät on huomattu ehkä parhaiten Eurooppalaisista kulttuurifestivaaleista, joita nyt promotoivat muut National Alliancen paikallisyksiköt.

KAS: Kyllä, noita on ollut muutama viimeisen vuoden aikana.

EG: Aivan. Aloimme promotoimaan noita aikoinaan vuonna 1996. Minulla tietenkin oli hieman eurooppalaista kulttuuritaustaa, kasvettuani eurooppalaistyyppisessä ympäristössä [katso viime viikon ohjelma -- toim. huom.]. Liityin saksalaiseen kansantanssiryhmään 1980-luvulla -- ja se oli tosi hauskaa.

KAS: Kai se on hyvä tapa tavata tyttöjä... (nauraa)

EG: Joo, todellakin -- varsinkin tanssiessa, koska aina on kaksi tai kolme tyttöä jokaista jätkää kohti, ja sellaisilla kertoimilla... miten voisit epäonnistua?

KAS: (nauraa) Aivan...

EG: Kun liityin tuohon ryhmään, olin ensin hieman skeptinen sen suhteen, muutta kun aloin esittää näitä kansantansseja festivaaleilla saksalaisen ryhmäni kanssa muiden eurooppalaisten kulttuuriryhmien mukana, tajusin, miten mahtava kokemus se oli. Matkustimme ympäri maata, ja 1994 ryhmämme teki Euroopan kiertueen. Kiersimme ja esiinnyimme Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa.

Reissun kohokohta oli ehkä se, kun olimme Villachin kaupungissa Itävallassa. Marssimme paraatissa toisten eurooppalaisten kulttuuriryhmien kanssa. Olimme ainoa amerikkalainen ryhmä. Meitä oli satoja marssimassa -- kaikki nuoria, kaikki pukeutuneina perinteisiin eurooppalaisiin pukuihin -- ja katujen reunoilla oli tuhansia ihmisiä katsomassa, mukaanlukien Itävallan presidentti. Sillä hetkellä minusta tuntui kuin olisin ollut Nürnbergin puoluepäivillä. Ilmapiiri oli täysin sähköinen -- kerta kaikkiaan hieno tunne.

KAS: Se on mielestäni puhdas ja kaunis tunne kun valkoiset kerääntyvät yhteen ilmaisemaan sisimpiä sielujaan...

EG: Todellakin. Ja kun tajusin, että useimmilla valkoisilla amerikkalaisilla ei ole sellaista tilaisuutta kuin minulla kasvaa eurooppalaisessa kulttuuriympäristössä, ajattelin, että olisi hyvä jakaa niitä kokemuksia, joita minulla oli muiden kanssa näitä festivaaleja promotoimalla. Ajattelin, että eurooppalaisten kulttuurifestivaalien promotoiminen olisi hieno tapa tutustuttaa valkoisia amerikkalaisia perinteiseen eurooppalaiseen kulttuuriin. Ja se oli menestys ensimmäisestä päivästä lähtien. Aivan ensimmäisillä pitämilläni festivaaleilla minulla oli esiintymässä saksalainen, irlantilainen ja puolalainen tanssiryhmä. Eikä käytännössä kukaan läsnäolleista nuorista ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Ja he todella rakastivat sitä. Oli hieno juhlava ilmapiiri -- ja puhtaan valkoista kulttuuria.

KAS: Se on keino altistaa heidät valkoiselle kulttuurille, valkoisille arvoille ja tunteelle yhdessäolosta muiden valkoisten kanssa -- ilman, että sen tarvitsisi välttämättä olla poliittista.

EG: Todellakin. Emme tuo kulttuurifestivaaleillemme ollenkaan poliittista materiaalia -- ei lehtisiä, ei pamfletteja, ei mitään kirjoja. Mutta jokainen tietää, miksi olemme siellä: Olemme siellä juhliaksemme eurooppalaista perintöämme. Ja se on hieno asia.

KAS: Menkäämme nyt takaisin joihinkin asioihin, joita olet tehnyt Resistance Recordsin kanssa. Resistance Records aloitti ennen kuin tri. Pierce osti sen, valkoisten asialla olevana musiikkiyhtiönä, joka keskittyi pääasiassa yhteen genreen, olenko oikeassa?

EG: Kyllä, George Burdi oli perustanut yhtiön vuonna 1993. Se oli pääasiassa musiikkiyhtiö, joka palveli skinhead-alakulttuuria. Tajusin, että meidän piti palvella kaikkia valkoisten nuorten ryhmiä. Tarvitsimme enemmän kuin vain yhden musiikkigenren. Olemme nyt laajentaneet kansallissosialistiseen black metalliin, folkkiin, coyntryyn, ja jatkamme kasvamista tarjoamiemme musiikkityylien suhteen. Olemme tuoneet markkinoille folkmaista metallia, uusklassista rock-musiikkia -- se on loputonta. Vaihtoehdot, joita meillä on, ovat täysin avoinna ja on monia tapoja, joilla voimme edetä. Ja tavoitamme tänä päivänä niin monia nuoria; se on uskomatonta.

KAS: Todella voimakas asia Resistancessa -- ja monissa asioissa, joita Alliance tekee -- on se, että siinä on luovia ihmisiä, muusikoita, runoilijoita, kirjailijoita, taiteilijoita, jotka etsivät ilmaisukanavaa. Meillä on kokonainen alakulttuuri... ja se on oikeastaan enemmän kuin alakulttuuri; se on oikeastaan meidän kulttuurimme, joka on syntynyt uudelleen. Ja me annamme noille luoville ihmisille kyvyn tehdä mitä he tekevät suurelle yleisölle.

EG: Kyllä, ehdottomasti. Me annamme ihmisille kanavan, jolla ilmaista itseään, taiteellisesti ja kulttuurillisesti, ja kaikilla tavoilla.

KAS: Erich, roolisi Resistancessa on pitkään jatkunut; roolisi Clevelandin yksikössä ja Alliancessa yleensä on jatkunut vielä pidempään. Mutta roolisi on todellakin muuttunut sitten heinäkuun 2002. Muistan puhelinsoittosi tuon vuoden heinäkuun 10. päivänä, ja sen, kun kerroit minulle tri. Piercen olevan vakavasti sairas ja sairaalassa. Seuraavana päivänä tapasin hänet ja sinut hänen huoneessaan siellä. Voitko kertoa minulle ihan vain hieman siitä, mitä tapahtui noina kahtena viikkona?

EG: Se oli hyvin surullinen päivä, heinäkuun 10. Heinäkuun 9. päivänä, tri. Pierce oli soittanut minulle ja pyytänyt minua tulemaan sairaalaan, jossa hän oli, Beckleyssä Länsi-Virginiassa. Ja minun piti mennä sinne välittömästi. Niinpä ajoin koko yön ja itseasiassa läpi ukkosmyrskyn päästäkseni sinne -- minkä ajattelin olevan paha enne sillä hetkellä. Saavuin sinne aamun ensitunteina, menin tri. Piercen huoneeseen, ja hän alkoi puhua minulle saman tien suoraan ja kertoi minulle, että hänellä oli ehkä vain kuukausi elinaikaa. Se oli hyvin surullinen hetki. Hänen poskiltaan itseasiassa valui kyyneliä. Se oli hyvin vaikeaa aikaa. Tri. Pierce oli sillä hetkellä 68-vuotias, mutta hän oli ollut ilmiömäisen hyvässä kunnossa; hän oli elänyt hyvin puhtaan elämän.

KAS: Hän oli hyvin elinvoimainen.

EG: Kyllä, ehdottomasti. Eikä kukaan osannut arvata tätä. Itseasiassa, kun hän alunperin lähti sairaalaan, hän arveli kyseessä olevan munuaiskivet. Hänellä oli vain vatsakipuja. Mutta itseasiassa hänellä oli ehkä kaikkein agressiivisimman laatuinen syöpä. Häntä kirjaimellisesti syötiin elävältä. Ja tri. Pierce teki tietoisen valinnan olla menemättä kemo- tai sädehoitoihin, koska hän arveli, että ne voisivat vaikuttaa hänen henkisiin kykyihinsä. Hän päätti jatkaa entiseen malliin niin kauan kuin voisi ilman hoitoa, niin, että hänen mielensä pysyisi ennallaan, jotta hän voisi luoda strategian, joka takaisi, ettei Alliance pelkästään jatkaisi selviytymistään, vaan myös menestyisi tulevaisuudessa, hänen oman elämänsä tuolle puolen.

KAS: Sinut valittiin puheenjohtajaksi, kun tri. Pierce kuoli. Oli varmasti täytynyt olla hetki, kun sinulle tarjottiin puheenjohtajuutta, kun mietit, kuinka kovaa siitä lopulta tulisi: Kuinka kova edessä oleva tehtävä olisi, kuinka monta voimakasta vihollista tulisi tekemään kaikkensa, että epäonnistuisit. Sinun on täytynyt sanoa itsellesi: "Haluanko todella tehdä tämän?". Voitko kertoa meille, mitä mielessäsi tuolla hetkellä liikkui?

EG: Minä kysyin itseltäni tuon kysymyksen: "Haluanko todella tehdä tämän?". Ja vastasin itselleni oikealla tavalla: "Kyllä." Ajattelin, että minulla oli sitä, mitä se vaati. Tiesin tekeväni mitä vain voisin taatakseni, että Alliance selviytyisi. En koskaan lopettaisi. Ja antaisin sille kaikkeni.

Tiesin pystyväni siihen; omasta puolestani puhuen, olin valmis hyväksymään sen haasteen. Tietenkin vihollisemme -- juutalaiset ja "vahtikoira" -järjestöt, kuten Southern Poverty Law Center -- ajattelivat, että National Alliance oli yhden miehen järjestö, ja kunhan perustajamme on kuollut, Alliance hiipuisi pian pois. Mutta he olivat väärässä. Me todistimme, että he olivat väärässä.

Alliance ei pelkästään jatka kasvuaan, vaan olemme aktiivisempia kuin koskaan ennen. Tämä kertoo paljon National Alliancen jäsenistöstä itsestään. Vuosien ajan olen puhunut muiden Alliancen jäsenten kanssa, ja monet ovat pitäneet tri. Pierceä niin voimakkaana hahmona -- jonkinlaisena velhona, niin pitkälti, että voisimme vain istua ja kuunnella tri. Piercen radio-ohjelmia ja lukea hänen kirjoituksiaan, ja ehkäpä, koska tri. Piercellä on kaikki vastaukset, hän voisi jonain päivänä tehdä taikatemppunsa ja meillä olisi oma kotimaamme ja valkoinen elintilamme ja kaikki olisi hienosti. Mutta todellisuudessa näin ei ollut asian laita, eikä tri. Piercekään koskaan halunnut jäsenistön suhtautuvan näin.

National Alliance ei ole pelkästään maailmankatsomus ja ideologia: National Alliance on sen jäsenistö. Ja meillä on joitakin fantastisia jäseniä, jotka päättivät kasvattaa työmääräänsä ja antaa kaikkensa tri. Piercen poismenon jälkeen vain taatakseen sen, että järjestö tulisi jatkamaan kasvuaan ja menestystään ja liikkumaan suuntaan, johon perustajamme sen tarkoitti liikkuvan.

KAS: Mielestäni tri. Pierce halusi jäseniä, joilla on vastuuntunnetta -- henkilökohtaisen vastuun tunnetta -- tulevaisuudesta. Etkä pääse siihen toivomalla; sinun täytyy toimia.

EG: Kyllä, sinun täytyy tehdä töitä sen eteen.

KAS: Mitä haasteita Alliance kohtasi siihen aikaan, kun tri. Pierce oli kuollut ja sinä astuit johtoon?

EG: Vihollisemme olivat tehneet kaikkensa aloittaakseen Alliancen johdon -vastaisen mustamaalaamisampanjan, minut ja sinut mukaanlukien, he alkoivat käyttämään internetiä työkaluna valheiden levittämisessä. Mutta me pääsimme siitä kaikesta yli kovalla työllämme ja omilla saavutuksillamme. Ja mielestäni tulevaisuus on meidän.

KAS: Olet matkustellut ympäri Pohjois-Amerikkaa Alliancen vuoksi. Mitä olet tehnyt?

EG: Tri. Piercen poismenon jälkeen, oli mielestäni parasta, että matkustaisin ympäri maata puhumassa eri paikallisyksiköiden kokouksissa, esitelläkseni itseni jäsenille, jotka eivät olleet tavanneet minua ennen ja vakuuttaakseni heidät siitä, että Alliance oli todellakin liikkumassa siihen suuntaan mihin tri. Pierce tarkoitti, ja että Alliancella oli itseasiassa pätevä johto.

KAS: Mielestäni kasvotusten tehtävät kontaktit ovat ja olivat hyvin tärkeitä. Kuinka paljon ajoneuvoosi kertyi maileja, Erich?

EG: En pysynyt edes laskuissa.

KAS: Mielestäni David Pringlellä kertyi myös pari tuhatta mailia mittariin...

EG: Kyllä, hän ajoi alas Alaskasta useammin kuin kerran, ja joka puolelle maata -- en todellakaan haluaisi nähdä, kuinka paljon hänellä meni rahaa bensaan.

KAS: Erich, tämä kysymys näyttää lähes ilmiselvältä. Mutta jotkin ihmisistä, jotka kuuntelevat tätä ohjelmaa, ovat uusia ajatustemme suhteen, ja tämä on oikeastaan heille: Miksi National Alliance on tärkeä? Ja miksi valkoisten miesten ja naisten tulisi liityä Allianceen?

EG: Valkoisille miehille ja naisille on tärkeää liittyä National Allianceen, koska Alliance on johtava valkoinen järjestö maailmassa tänään -- liittymällä National Allianceen työskentelet yhdessä toisten kanssa hyvin tärkeän ei-henkilökohtaisen päämäärän eteen: rotumme selviytymisen, ja sen takaamisen, että lapsillamme on tulevaisuus.

KAS: Mitkä ovat tavoitteesi National Alliancelle -- sanotaan, seuraavalle vuosikymmenelle?

EG: Juuri nyt yritämme rakentaa edelleen mediaamme. Menneisyydessä olemme käyttäneet internetiä, painettuja julkaisuja, radio-lähetyksiä ja juuri nyt kokeilemme jotakin uutta: julkisten mainostaulujen käyttöä. Saimme juuri yhden mainostaulun pystyyn hyvin vilkkaalla Las Vegasin kadulla -- valitettavasti se kesti vain viikon, mutta se toi meille kuitenkin huimasti julkisuutta.

KAS: Todellakin. Mielestäni voitamme joka tapauksessa näillä mainostauluilla. Saamme julkisuutta kun ne pakotetaan alas, ja saamme julkisuutta kun ne ovat pystyssä.

EG: Tottakai. Ja tällä hetkellä meillä on mainostaulu pystyssä Salt Lake Cityssä, jossa on erittäin valkoisten puolella oleva National Alliancen viesti.

KAS: Se on ollut pystyssä jo suurimman osan kuukaudesta, eikö vain?

EG: Kyllä, se on ollut pystyssä noin kuukauden -- ja kuulemani mukaan se tulee pysymään pystyssä.

KAS: Hienoa.

EG: On hiemoa törmätä -- ja tehdä niiden kanssa bisnestä -- itsenäisiin yrittäjiin, jotka eivät pelkää juutalaisia painostusjärjestöjä, jotka häiritsevät ja yrittävät pelotella heitä.

KAS: Se antaa sinulle taas uskoa valkoisiin, eikö?

EG: Ehdottomasti. Ja nostan hattua sille mainostauluyhtiön omistajalle Salt Lake Cityssä sen painostuksen alla kestämisestä, jota hän juuri nyt joutuu kohtaamaan.

KAS: Minä tavallaan keskeytin sinut äsken. Mitä muuta näet tapahtuvan seuraavien kymmenen vuoden aikana?

EG: Laajennamme niitä musiikkigenrejä, joita tarjoamme. Ja suunnittelemme videon käyttöä pitkälle. Siirrymme esimerkiksi musiikkivideoiden tuotantoon. Tulevaisuus on avoinna tuolla kentällä. Meillä on joitain erittäin päteviä videoteknikkoja National Alliancessa, ja tulemme käyttämään heidän lahjojaan ja resurssejaan promotoidaksemme valtavirta-laadun videoita, joita voimme jakaa ihmisille konserteissa, kouluissa ja missä vain.

KAS: Erinomaista. Olet kertonut minulle aiemmin, että vuonna 1990 meillä oli yksi toimiva paikallisyksikkö. Kuinka monta toimivaa paikalliyksikköä Alliancella on tänä päivänä?

EG: Meillä on niitä tusinoittain. Joka puolella maata.

KAS: Ja näetkö määrän vielä kasvavan?

EG: Kyllä, ehdottomasti. Itseasiassa, seuraavien muutaman kuukauden aikana, tulen muodollistamaan uusia paikallisyksiköitä, mukaanlukien kaksi Washingtonin osavaltiossa.

KAS: Hiljattaisessa pääkirjoituksessasi (ja niille, jotka eivät tiedä, kirjoitat pääkirjoituksen joka kuukausi National Alliancen jäsenten Bulletin-lehteen, joita julkaistaan myös jälkeenpäin nationalvanguard.orgilla), kannustit jäseniä tavoittelemaan valkoisten segmenttiä vasemmalla -- edistyksellisiä. Tämä on vastakohta sille vaikutelmalle, mikä monilla ihmisillä on, että me rotutietoiset tavoittelemme vain konservatiiveja. Miksi on mielestäsi tärkeää tavoitella edistyksellisiä?

EG: Ensinnäkin, kun katsot uutisia ja näet näitä nuoria mielenosoittajia protestoimassa Irakin sotaa tai globalisaatiokokouksia, G7-huippukokouksia, vastaan, minä näen, että monet heistä -- ehkäpä jopa useimmat heistä -- ovat valkoisia nuoria, nuoria valkoisia korkeakouluopiskelijoita. He ovat energisiä, innostuneita ja tasitelemassa jonkun asian puolesta -- ja monet heistä ovat oikein hyvää rotuainesta.

KAS: Ja he ovat myös idealistisia, eikö vain?

EG: Kyllä, he ovat myös idealistisia, ehdottomasti...

KAS: Ja mielestäni monet heistä voivat vaistota heitä hallitsevan Järjestelmän mädännäisyyden. He eivät ehkä ymmärrä sitä -- mutta he voivat nähdä sen olevan mätä.

EG: Aivan. He ovat vihaisia Järjestelmälle. Se, mitä meidän täytyy tehdä, on rationalisoida heidän suuttumuksensa. Meidän täytyy osoittaa heidät oikeaan suuntaan ja selittää heille, kuka on monien näistä ongelmista takana, joita kohtaamme maana ja kansana. Heille on tärkeää käsittää, ettei Irakin sodassa ole kyse öljystä, vaan että se todellisuudessa aloitettiin jotta voitaisiin turvata Israelin tulevaisuus.

KAS: Mielestäni meillä on ne "palapelin palat", jotka puuttuvat sekä kunnollisten oikeistolaisten että kunnollisten vasemmistolaisten maailmankuvista. Ja me voimme antaa heille nuo palat, jotta he voivat nähdä maailman sellaisena, kuin se todella on. Sen tri. Pierce teki minulle.

EG: Oikeastaan, National Alliancehan ei ole "oikeistolainen" tai "vasemmistolainen" järjestö. Monet kerrat menneisyydessä, meidät on heitetty "oikeistolaiseen" lokeroon -- mutta sitä me emme ole. Todellisuudessa meillä on paljon yhteistä näiden edistyksellisten kanssa. Esimerkiksi, me olemme huolissamme ympäristöstä, jossa elämme.

KAS: Aivan. Erich, olemme lähestymässä ohjelma-aikamme loppua. Niinpä haluan kiittää sinua, että varasit aikaasi pois non-stop -aikataulustasi puhuaksesi minulle American Dissident Voices -ohjelmassa. Ja haluan kiittää sinua myös siitä, että otit vastaan auktoriteetin ja vastuun manttelin National Alliancessa, kansamme suurimman kriisin ja syvimmän tarpeen hetkellä. Kiitos, Erich.

EG: Kiitos Kevin. Ole hyvä.

***

Tiedän tilaajien olevan tyytyväisiä, kun täysin uusi, täysissä väreissä oleva National Vanguard -aikakauslehden numero 124 on heidän käsissään. Se on juuri nyt painossa. Tässä jotain, mitä tulet löytämään sen sisältä:

"Determination" ("Päättäväisyys", suom. huom.), pääkirjoitukseni, joka tekee yhteenvedon siitä, että pyrkimällä hellittämättä päämääriimme, pysymme vahvoina, kun juutalainen valta väistämättä ohittaa huippunsa.

"Selling White Genocide" ("Myymässä valkoisten kansanmurhaa", suom. huom.): Kirjoittaja ja asianajaja Hugh Lincoln katsoo Luke Viscontin lipevään valkoisten pettämiseen ja hänen uuteen variaatioonsa Jesse Jacksonin yritystenkiristysjuonesta DiversityInc.

"Geologic Wonders" ("Maantieteellisiä ihmeitä", suom. huom.) fiktiivinen juttu, jonka on kirjoittanut loistava Ben Parker, vie meidät lounaiseen autiomaahan, jossa jotain hienoa ja odottamatonta tapahtuu kahdelle valkoiselle retkeilijälle.

Eloisalla Forum-osastollamme, tarjoamme kirjeitä lukijoilta "ovelasta aktivismista", National Alliancen koettelemuksista ja voitoista ja älykkyyden itseään rajoittavasta luonteesta, syistä, miksi kaikkein kehittynein rotu näyttää haluavan lakata olemasta, sekä paljon muuta.

Tärkeällä eurooppalaisten uutisten osastollamme, News from the Homelands ("Uutisia kotimaista", suom. huom.), Mark Cotterill tuo meille syvällisen katsauksen rodullisten nationalistien ja maahanmuutonvastaisten puolueiden saavutuksista ja menetyksistä hiljattaisissa eurovaaleissa.

Osastollaan Situation Terminal, But Not Serious ("Tilanne kuolettava, mutta ei vakava", partaveitsenterävä Bob Whitaker penkoo hauskalla tavalla aiheita "The CIA: Junior Keystone Cops"'; ja "Whatever Happened to the Communist Conspiracy?" ("Mitä ikinä tapahtuikaan kommunistiselle salaliitolle?", suom. huom.)

Jatkuvassa sarjassamme, jossa julkaisemme julkaisemattomia ja painosta loppuneita yhden 20. vuosisadan suurimpien ajattelijoiden, professori Revilo P. Oliverin töitä, "Postscripts by Professor Revilo P. Oliver", tri. Oliver luo katsauksen Carl Gustav Jungiin ja mahdollistuuteen saada uusi uskonto Lännelle artikkelissa "A Faith for the Future?" ("Usko tulevaisuudelle?", suom. huom.); ja artikkelissa "Only Yesterday: Revilo Oliver Looks at the Roots of White Decline" ("Vasta eilen: Revilo Oliver katsoo valkoisten rappion juuriin", suom. huom.), tri. Oliver vie meidät joskus hauskallekin, usein liikuttavalle matkalle hänen nuoruuteensa, 1920-luvun Amerikkaan, ja jäljittää valkoisen Amerikan nykyisen rappion juuria tapahtumiin ja uskomuksiin, joita hän silloin näki.

"Holocaust Commemoration, Part I" ("Holokaustin muistaminen, osa 1", suom. huom.), jonka on kirjoittanut Irmin Vinson, on paljon enemmän kuin syväanalyysi tuosta maallisesta uskonnosta, jota ajaa juutalainen etnosentrismi, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Se on opetusväline, joka voi avata vakuuttumattomien ihmisten mielet juutalaisen ylivallan kovalle todellisuudelle, joka väärinhallitsee kansaamme.

Aivan uusi, täysissä väreissä oleva National Vanguard No. 124:n kansi on säilyttämisen arvoinen -- haluat ehkä ostaa ylimääräisen numeron vain kehystääksesi sen. Victory Day ("Voiton päivä", suom. huom.), on Alfred Sundvallin alkuperäinen maalaus, joka esittää nuoren naisen, jonka taustalla on majesteettinen muistomerkki kukkulalla, Elämänriimu -lippujen ympäröimänä, marssimassa eteenpäin päättäväisesti. Herra Sundvall on sama taiteilija, joka maalasi Call of the Bloodin ("Veren kutsu", suom. huom.), jota käytettiin Dresdenin samannimisen cd:n kannessa.

...ja myös paljon muuta, uudessa National Vanguard -aikakauslehdessä!

Ja jos olet ajatellut tilaamista, nyt on aika tehdä se: Nousevat painokustannukset tekevät ehkä välttämättömäksi nostaa tilausten hintoja hyvin pian.

Tukkuerät lehteä -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina 50 prosentin alennukseen normaalihinnasta $4 kappale. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla ja kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levittää niitä säännöllisesti lehtipisteisiin minimaalisella voitolla. Sen kun vain klikkaatte lehden kuvaa yhdellä nettisivuistamme saadaksenne tilaustiedot.

Kiitos kaikille, jotka tukevat tarjoamiamme ilmaisia palveluita -- American Dissident Voices, nationalvanguard.org, natvan.com, resistance.com -- tilaamalla lippulaivajulkaisumme!

Täydelliset tiedot tilaamisesta ja massatilaushinnoista ovat saatavilla osoitteissa natvan.com ja nationalvanguard.org ja voit myös tilata netissä.

Kuuden numeron tilaus National Vanguardia on vain $18 Yhdysvaltoihin, $26 Kanadaan ja $36 muualle maailmaan. Kirjoita osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.