Syytteet Michael Jacksonia vastaan tarjoavat humoristisen kiintopisteen ja taustan keskustelulle syytteistä George W. Bushia vastaan. Syytteet Bushia vastaan ovat paljon vakavampia. Kun kohtaa valinnan kahden pahan väliltä kuten Bush ja Kerry, mitä patriootin tulisi tehdä?

Tiedätte, mitä he sanovat Michael Jacksonin tekevän pikkupojille. Tietyssä mielessä George Bush tekee samaa amerikkalaisille. Ajatelkaapa sitä. Mitä tarkalleen George Bush tekee amerikkalaisille?

Hän käyttää heitä hyväksi. Työskennelkää kovemmin, amerikkalaiset orjat. George Bush on tuhlannut lähes $200 miljardia Irakin sotaan ja konservatiiviset arviot ovat, että siellä tehty "kansakunnan rakentaminen" maksaa meille vielä $4 miljardia lisää per kuukausi. Se on rahaa, jota et koskaan enää näe. Vammautuneet amerikkalaiset sotaveteraanit tarvitsevat uusia sairaaloita? Unohda se. Meidän täytyy luoda Lähi-itä uudenlaiseksi Israelin puolesta.
http://www.costofwar.com

Mitä George Bush tekee amerikkalaisille? Hän pahoinpitelee heitä. Miksi Israelin pitäisi sotia omat sotansa, kun George voi huijata amerikkalaiset sotimaan ne sen puolesta? Puolustaa Amerikan rajoja? Ei helvetissä. Georgella on paljon tärkeämpiä hommia joukoillemme.

Mitä George Bush tekee amerikkalaisille? Hän valehtelee heille. Hän sanoi meidän sotivan terrorismia vastaan, mutta Amerikka on turvattomampi kuin koskaan ennen historiassamme. Afgaanit ja irakilaiset ja arabit vihaavat meitä enemmän kuin koskaan, rajamme ovat lähes vartioimattomia, suurin osa liittolaisistamme on hylännyt meidät, ja George ja hänen uuskonservatiiviset naruistavetelijänsä tekevät vihollisia Amerikalle nopeammin kuin ehdit sanoa "joukkotuhoase".

Mitä George Bush tekee amerikkalaisille? Häh huijaa heitä. Mitä tulee noihin joukkotuhoaseisiin, joiden piti olla syy antaa miestemme kuolla, näyttää siltä, ettei kukaan onnistu löytämään niitä. Jopa omat tiedusteluasiantuntijamme sanovat nyt, ettei niitä ehkä koskaan ollutkaan. Melko pian George kertoo meille, että Saddam postitti ne Syyriaan tai Iraniin tai mihin tahansa maahan, minkä sionistit haluavat seuraavaksi pois pelistä.

Mitä George Bush tekee Amerikkalaisille? Hän pistää heidät vuotamaan verta. Useammat ja useammat amerikkalaiset kuolevat hiekassa tehdäkseen maailman turvalliseksi sionismille. Enemmän kuoli viime kuukausina kuin juuri invaasion huippukohdassa. Mikä yllätys, todellakin. Ei koko Israelin valtio eikä yksikään luksusasuntokompleksi ole poikieni yhdenkään veritipan arvoinen, George.
http://shakti.trincoll.edu/~kiener/Casualties_Chart.htm
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=1150

Mitä George Bush tekee amerikkalaisille? Hän sanoo rakastavansa heitä. Michael Jackson rakastaa lapsia, he sanovat, varsinkin poikia. George rakastaa amerikkalaisia, etenkin hölmöjä. Hölmöt ovat tarpeeksi hölmöjä äänestämään häntä uudelleen. George myi meidät koska hän tietää, kuka pyörittää tv-kanavia, jotka määrittävät hänen vaalimahdollisuutensa. He välittävät Israelista, joten George välittää Israelista. Kuolleet amerikkalaiset eivät merkitse hänelle paljoakaan, paitsi propagandatyökaluna saadakseen meidät vielä tappamaan ja tulemaan tapetuiksi vähän enemmän. Hän ei voisi vähempää välittää kuinka hänen sotaseikkailunsa rampauttavat talouden. Hän ei voisi vähempää välittää amerikkalaisista, jotka saavat potkut töistä, koska meksikolaiset tulevat pohjoiseen tai tehtaat menevät etelään. Hän ei voisi vähempää välittää, jos Amerikka, jonka hän meille jättää lopettaessaan virkakautensa, on enimmäkseen ei-amerikkalaisten asuttama.

George Bushin ja Mïchael Jacksonin välillä on kuitenkin eroa. Voimme vahvasti epäillä, mutta emme kuitenkaan tiedä varmasti josko Michael Jackson on syyllinen pikkupoikien ahdisteluun -- mutta ainakin hän joutuu kohtaamaan nuo syytteet oikeudessa. George ja hänen naruistavetelijänsä joutuvat myös kohtaamaan syytteensä. Heidän rikoksensa ovat paljon vakavampia. Jos haluat saada Amerikan jälleen valkoisten amerikkalaisten käsiin, jatka kuuntelemista. On paljon mitä voimme tehdä.

Jotkin surullisimmista asioista, mitä näinä päivinä näkee, ovat kunnolliset, suoraselkäiset, kovasti töitätekevät valkoiset, joilla on Bush-Cheney -puskuritarroja tai pihakylttejä. Bush ei ole kunnollinen valkoinen amerikkalainen joka työskentelee amerikkalaisten arvojen eteen -- ei lähellekään. Hän on valehtelija, joka sanoo asioita, joita kunnolliset valkoiset amerikkalaiset mielellään kuuntelevat työskennellessään käsi kädessä niiden kanssa, jotka haluavat tuhota meidät, niiden, jotka haluaisivat kirjaimellisesti tappaa meidät.

Jotkin rotutietoiset valkoiset väittävät, että meidän pitäisi kaikesta huolimatta "äänestää republikaania", koska republikaanit ainakin myyvät meidät hitaammin kuin demokraatit, antaen meille näin ollen enemmän aikaa rakentaa puolustustamme. Minun mielestäni tämä ei ole enää totta, jos se koskaan oli -- jota epäilen. Kansamme liittovaltiolliset kahleet kasvoivat vielä nopeammin Reaganin kuin Carterin valtakaudella. Amerikan ruskentuminen ja Amerikan israelisaatio ovat kiihtyneet George Bushin kaudella, jopa verrattuna tuohon uskomattomaan valkoistenvastaiseen degeneraattiin Bill Clintoniin.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=2970
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4031
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4031

Ne, joiden tiedetään olevan valkoistenvastaisia ja monirotuisuuden kannattajia ja vapauden vastustajia -- kuten Bill Clinton tai John Kerry -- omaavat joitain rajoituksia sen suhteen, miten pitkälle voivat mennä. Mitä useammat ihmiset tietävät heidän agendastaan, sitä useammat tulevat vastustamaan sitä ja tulevat etsimään heidän kaikkia sikamaisuuksiaan tapana kaataa heidät. Kerry, juutalaisilla sukujuurillaan, joutuu ironisesti olemaan kaikkein varovaisin tietyillä alueilla kuten sionismi sen pelossa, että hän voisi tuoda juutalaisten agendan ja kysymyksen juutalaisesta vallasta avoimesti julkisuuteen millä tahansa dramaattisella tai epäsuositulla teolla. Mutta Ronald Reaganin tai George Bushin tapauksessa, ihmiset nukkuvat turvallisesti.

Se mitä kunnollinen -- mutta valitettavan tietämätön -- massaihminen "tietää" poliitikoista on usein päinvastaista totuuden kanssa.

Hän "tietää", että Ronald Reagan taisteli noita "liberaaleja" vastaan, jotka repivät Vanhaa Amerikkaa alas ja romuttivat kaikkia arvoja, joita hän pitää rakkaina. Mutta kun Reagan itse allekirjoittaa "Martin Luther King" -juhlapäivälain, sen täytyy olla ihan ok. Hän on hyvä kaveri, yksi meistä, ja hän tietää parhaiten. Kun Reagan lähettää amerikkalaisia joukkoja tukemaan Israelin Libanonin invaasiota, Israelin puolen täytyy toisin sanoen olla enkelten puolella. http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3096
http://nationalvanguard.org/story.php?id=3666

Massamies "tietää", että George Bush on "hyvä mies", joka ei koskaan pettäisi Amerikkaa. Miksi, eikö hän juuri ollut se mies, joka käänsi selkänsä Goren ja Clintonien pahoille voimille! Me voitimme! Bush on meidän miehemme, meidän johtajamme! Hänellä on suunnitelma tehdä Amerikasta jälleen suuri. Aivan kuten Reaganilla oli suunnitelma pienentää hallintokoneiston kokoa, mutta sen sijaan hän kasvatti sitä enemmän kuin mikään muu hallinto historiassa siihen mennessä oli tehnyt. Ja aivan kuten Nixonilla oli "salainen suunnitelma" tuoda "kunniallinen rauha" Vietnamissa -- jota valvoi tietysti Henry Kissinger. Ja me kaikki tiedämme, kuinka menestyksekäs juttu se oli -- mutta eipä väliä, muistit ovat lyhyitä, hyvin lyhyitä.

Ihmisille on myös vaikeaa uskoa, että konservatiivinen brittien pääministeri olisi juuri se, joka tehokkaasti allekirjoittaa Britiläisen imperiumin kuolemantuomion, mutta juuri niin kuitenkin kävi. Ja se seikka, että ihmiset tuudutettiin uneen patrioottisilla sloganeilla ja kuvilla ja isällisillä hahmoilla (juutalaisten piilotettu puukko selissään) oli yksi päätekijöistä tragediassa.

Parempi selvä vihollinen kuin teeskennelty ystävä. Parempi selvä petturi kuin salapetturi. Parempi selvä tyranni kuin teeskennelty patriootti. Parempi, että he nimeäisivät Valkoisen talon Sion-taloksi sen sijaan, että teeskentevät, että Amerikka on vielä meidän ja valkoisilla on vielä sananvaltaa hallituksessa; parempi, että he uudelleennimeäisivät Yhdysvaltain armeijan Juutalaisten kätyreiksi sen sijaan, että teeskentelisivät, että se on vielä sitä mitä se ennen oli; ja parempi, että he repisivät Jeffersonin muistomerkin alas ja korvaisivat sen Nat Turnerin ja Baruch Goldsteinin patsaalla, jossa he seisovat kentällä tapettujen valkoisten lasten keskellä pidellen veristä sirppiä, kuin että jatkamme sen valheellisen kuvan kanssa, että Amerikka on vielä tarkoitettu amerikkalaisille. Jos se tehtäisiin, vapaa-ajattelijat kansamme keskuudessa voisivat nähdä asiat selkeämmin. Silloin he ymmärtäisivät, että on tapahtunut vallankumous, ja he ovat hävinneet. Silloin heillä olisi vihollinen, jonka he voisivat nähdä, sen sijaan, joka piilottelee illuusiokoneistonsa televisioruudun esiripun takana ja joka käyttää valtaansa ilman vastuuta teoistaan.

Tässä valossa nähtynä, Kerryn (esi-isien nimi Kohn) presidenttikausi -- vaikka ei minkään ilmoitetun poliittisen ohjelman tai lausutun arvon suhteen parempi kuin Bushin presidenttikausi -- olisi parempi valkoisten herättämiselle kuin Bushin presidenttikausi.

Patriootit ovat yhdistyneet surkeaa Bushia kohtaan tuntemassaan vastenmielisyydessä, mutta jakaantuneet sopivassa asenteessa vaaleja kohtaan. Arvostettava pitkäikäisen patrioottisen sanomalehden The Truth at Last julkaisija tri. Edward Fields, on suosinut Ralph Naderia tämän itsenäisen ehdokkaan antisionismin vuoksi ja huolimatta hänen monirotuisuuden kannattamisestaan ja seemiläisistä sukujuuristaan. Ja on vaikeaa olla olematta samaa mieltä tri. Fieldsin argumentin kanssa. Kenessä tahansa ADL:n ympäripyöreästi tai kiivaasti vihaamista ja merkittävässä osassa juutalaisen valtarakenteen jäsenistä täytyy olla jotain hyvää. Ja "jotain hyvää" on parempi kuin "käytännössä ei mitään hyvää", mitä saat Kohnin tai Bushin kanssa. Logiikka on se, että vaikuttava äänimäärä Naderille tulee lähettämäään antisionistisen, uuskonservatiivienvastaisen ja kaksipuoluejärjestelmänvastaisen viestin Washingtoniin ja teroittaa valkoiselle yleisölle sitä, että voimme rikkoa kaksipuoluevankilan, joka meitä sitoo.
http://www.thetruthatlast.com

Valkoisten asialla oleva aktivisti ja kirjailija David Duke taas on vaatinut "ketä tahansa paitsi Bushia". Liikuttavassa uuskonservatiivien oman lemmikkipresidentin tuomitsemisessaan ja tuoden vahvasti esille murskaavan todistusaineiston Bushin katastrofimaisesta Irakin sodasta antiamerikkalaisena valtaleikkinä alusta asti ja Bushin tietäen sen täysin, Duke vaatii äänestäjiä rankaisemaan Bushia tiedostaen samaan aikaan, että Kerry ei ole sen parempi, mahdollisesti jopa huonompi. Duke sanoo, että olipa Kerry kuinka paha tahansa, meidän täytyy lähettää viesti, josta ei voi erehtyä, että Amerikan pettäjät kuten Bush tulevat saamaan rangaistuksen joutumalla pois virastaan. Niinpä Duken kanta on yhtä poissulkeva kuin Fieldsin, koska emme voi samaan aikaan työskennellä vaikuttavan Naderin äänimäärän puolesta ja yrittää auttaa Kerryä voittamaan Bush.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3985

Valkoisten asialla oleva kirjailija ja huippuasianajaja Edgar Steele ajattelee myös, että kolmannen puolueen tukeminen on viisas vaikkakin epätäydellinen vaihtoehto. Hän sanoo "Tällä kertaa, äänestäkää kuin elämänne olisi siitä kiinni. Se oikeastaan on, enemmän kuin koskaan ennen. Äänestäkää sekä Bushia että Kerryä vastaan. On muitakin ehdokkaita. Monia ihmisiä, kuten Ralph Nader, ja hyvällä syyllä. Minä itse? Minä äänestän Perustuslaillisen puolueen Michael Peroutkaa. Miksi? Koska Perustuslaillinen puolue heijastelee parhaiten minun poliittisia näkemyksiäni." []
http://www.conspiracypenpal.com/columns/slave.htm

Fieldsillä, Dukella ja Steelellä kaikilla on hyviä pointteja. Mutta National Alliancen puheenjohtaja Erich Gliebe ilmaisi kaikkein vahvimman näkemyksen, joka on myös lähimpänä omaani, hiljattaisessa pääkirjoituksessaan:

"Amerikan presidentinvaalivuosi on koettelevaa aikaa joillekin jäsenillemme, kaikkein eniten joillekin uusimmista jäsenistämme. Järjestönä olemme hyvin tarkasti kuulolla poliittisen tilanteen suhteen, ja jotkin meistä tuntevat suurta kiusausta hypätä mukaan menoon kun liput alkavat liehua.

Esimerkiksi kun joku - kuka tahansa - moukaroi presidentti Bushia ja hänen valheitaan, jopa kaikkein piintyneimmät rotutietoiset voivat tuntea houkutusta harhautua tehtävistämme, jotka koskevat Alliancea."

"...Mutta tärkeä seikka pitää mielessä on se, että me Alliancessa emme ole kovin kiinnostuneita siitä, kuka voittaa nämä vaalit tai mitään muita vaaleja. Tulevina kuukausina tulee olemaan lisääntyvissä määrin vaikeaa olla välittämättä siitä, mitä presidenttiehdokkaat sanovat. Meidät tullaan hukuttamaan kampanjasloganeilla varustettuihin televisiomainoksiin, puskuritarroihin ja pihakyltteihin ja pätkiin ehdokkaiden puheista iltauutisissa - puhumattakaan 24-tuntisesta käsittelystä kaapelikanavilla. Me tulemme pyörittelemään silmiämme kun Bush puhuu 'jaetuista arvoista', 'irakilaisten vapaudesta' ja 'niiden koalitiosta, joilla on tahtoa'. Kaikki mitä George Bush tulee sanomaan tulee kuulostamaan ontolta korvissamme, koska olemme katselleet häntä yli kolme vuotta ja meillä on selkeä mielipide siitä, minkälainen mies hän on.

Toisaalta useimmat asiat, joita John Kerry sanoo, tuppaavat kuulostamaan hyviltä. Kun hän kritisoi Bushin ympäristöasioiden hoidon historiaa tai puhuu taloudesta, joka 'pitää huolen omistamme', me taivumme olemaan vastaanottavaisia, koska sellaiset ajatukset sopivat yhteen yleisellä tasolla Alliancen rodullisen filosofian kanssa. Itseasiassa, tulisi yllätyksenä monille valtavirtalaisille, jotka ajattelevat tuntevansa National Alliancen, että on monia näkemyksiä, jotka jaamme demokraattien kanssa, vaikkakin olemme erimieltä heidän kanssaan syistä noiden näkemysten takana tai yksityiskohdista siitä, kuinka soveltaa niitä yhteiskuntaan.

Pointti tässä on se, ettemme saa eksyä pois Alliancen toiminnastamme edes minuutiksi työskennelläksemme Bushin tappion eteen. Kerryn ja Edwardsin sanojen kanssa ongelmana on juuri se, että ne ovat vain yksinkertaisesti juuri sitä: sanoja - sanoja, jotka kuulostavat hyviltä, mutta joiden takana ei ole todellakaan mitään näyttöä. Esimerkiksi, jotta 'huolehtisimme omistamme', kaiken maahanmuuton tähän maahan, niin laillisen kuin laittomankin, tulisi täysin loppua. Tariffeja tulisi nostaa ja monia maahantuotuja tuotteita kategorisesti kieltää tuomasta maahan. Pitäisi säätää lakeja, jotka kieltäisivät teollisuusyrityksiä viemästä amerikkalaisten työpaikkoja merten taakse. Selvästikin, sanoivatpa he mitä tahansa, Kerry ja Edwards eivät todellisuudessa suunnittele huolehtivansa amerikkalaisista äänestäjistä.

Toisena esimerkkinä, tässä yhtenä päivänä satuin näkemään osan Kerryn puheesta CNN:llä. Hän mainitsi jotain suunnitelmastaan palauttaa Amerikan imago kansainvälisen yhteisön silmissä, ilmeisesti viitaten Bushin diplomaattisiin mokiin ja hänen jääräpäiseen päättäväisyyteensä tuhota Irak huolimatta suurimman osan muusta maailmasta ilmaisemista vastalauseista. No, kuten me Alliancessa tiedämme, ainoa tapa saada suosiota arabimaailmalta - ja koko Euroopalta, ei sen puolueen - on lopettaa kaikkki Israelin tukeminen ja katkaista kaikki siteet siihen. Eikä tuo aihe ole ollut kenenkään lupaavan presidenttiehdokkaan agendassa pitkään, pitkään aikaan.

Ja lopulta, muistakaa, että Demokraattinen puolue haluaa syleillä enemmän ja enemmän kaikkia, joista haluamme asua erillään, kuten ei-valkoisia ja homoseksuaaleja. Ei, huolimatta kaikista Kerryn ja Edwardsin kauniista sanoista, joille tulemme altistumaan joka päivä marraskuuhun saakka, se, että nuo miehet saataisiin Valkoiseen taloon Bushin sijasta ei muuta suunnitelmiamme pätkääkään."

"...Muistakaa, että rakennamme järjestöä, jolla on visio joka nousee paljon korkeammalle kuin ääniä etsivien republikaanien ja demokraattien ja libertaristien. Me tarvitsemme kaukonäköistä ja keskittynyttä väkeä toteuttamaan tuo visio, väkeä, jotka eivät harhaudu niistä hetkittäisistä huolenaiheista, jotka kiehtovat useimpia ihmisiä. Toivon, että teette valinnan ottaaksenne osaa työhömme."
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3583

Näin minä sen sanoisin.

Niin kauan kuin juutalaisten kontrolloimalla medialla on kuristusote Lännen kansojen mielistä ja sydämistä, meille tarjottavat poliittiset vaihtoehdot tulevat aina olemaan juutalaisten ylivallan kannattajien sätkynukkeja. Ei ole mitään keinoa pois teloituskammiosta, jonka he ovat suunnitelleet kansallemme, niin kauan kuin meillä ei ole omaa kukoistavaa ja todella kilpailukykyistä valkoista mediaa ja koko valkoista yhteiskuntaa yhteiskunnan sisällä sitä tukemassa. Niin hulluja kuin he ovatkin, evankeliset kristityt sionistit ovat paljon meitä edellä tuolla osastolla. Heillä on heidän omat koulunsa ja jopa korkeakoulunsa, heidän omat kirjakauppansa ja kukoistavat kustantamoketjut, heidän omat kesäleirinsä, heidän omat radioasemansa -- ei pelkästään ohjelmia, ottakaa huomioon, vaan asemansa, ja jopa poliitikot, jotka vihaavat heitä, pelkäävät asettua heidän kanssan poikkiteloin. Heidän ideologiansa voi olla judeosentristä monella alueella, joka selittää sen vähäisemmän vainon mitä heihin kohdistuu verrattuna valkoisten asialla olevaan väkeen, mutta se ei ole relevanttia sen suhteen, mitä tarkoitan. Huolimatta esteistä, meidän täytyy päästä siihen pisteeseen, missä ohitamme heidät -- ja sitten ohitamme vielä 100 kertaa.

Ajatuksemme ovat oikeat ja perintömme on ainutlaatuisen inspiroivaa, ja, oikein esitettynä, voi kohottaa kansamme sydämiä ja sieluja ja motivoida heitä suuriin tekoihin ei 100 vaan 10 000 kertaa enemmän kuin tylsät tarinat muinaisista juutalaisista autiomaassa tai uhka kuvitteellisista "joukkotuhoaseista". Ajatus valkoisesta tulevaisuudesta voi ottaa tulta kansamme keskuudessa muutamassa vuodessa -- jos teemme työmme oikein. Meidän täytyy tukea niitä, jotka työskentelevät uuden valkoisen valtion ja valkoisen median eteen, liittyä heihin ja auttaa heitä kaikilla olemisemme osilla tekemään parempaa työtä. Meidän täytyy laittaa kaikki mitä meillä on tuohon pyrkimykseen. Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi.

Meidät on lukittu ulos vuoden 2004 vaaleista. Voitte toki seurata hienojen miesten neuvoa, joita lainasin aiemmin ja lähettää pettureille viestin ollessanne äänestyskopissa. Mutta älkää vaivautuko menemään äänestyskoppiiin, ellei se tapahdu ajalla, jonka käyttäisitte rentoutumiseen muutenkin, rentoutumiseen todella tärkeästä työstä, jota teette. Älkää vaivautuko uurnille, jos se vie edes millisekuntin pois työstänne National Alliancelle ja tarpeelliselle ja kauniille valkoiselle tulevaisuudelle, joka on se kiintotähti, joka meitä ohjaa.

---

Kylmässä sellissä Torontossa Kanadassa, 64-vuotias taidemaalari ja pasifisti istuu paksun oikeuspöytäkirjapinon päällä jo puolettatoista vuotta, eristyksessä. Hän istuu pöytäkirjojen päällä, koska hänen vartijansa eivät salli hänelle tuolia. Hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä häntä ole syytetty rikoksesta, mutta kuitenkin hän pitää samoja oransseja haalareita kuin murhaajat ja raiskaajat, jotka on majoitettu muualle vankilaan. Hänen ei sallita kohdata tai ristikuulustella syyttäjiään oikeudessa. "Todisteet" häntä vastaan käsittävät kuulopuhetta, kaksinkertaista kuulopuhetta ja kolminkertaista kuulopuhetta.

Touhun tarkoitus on karkoittaa tämä mies Saksaan, jossa häntä odottaa viiden vuoden vankeustuomio "kuolleiden maineen mustaamisen" rikoksesta. Tämä mies ei ole elänyt Saksassa sen jälkeen kun oli 19-vuotias, eikä hän ole astunut jalallaankaan Saksaan moniin vuosiin. Hän muutti Kanadaan 1958, ja vuonna 2000 hän muutti Yhdysvaltoihin viettääkseen hiljaista elämää amerikkalaisen vaimonsa kanssa Tennesseen kukkuloilla.

Siellä hän maalasi maisema- ja muotokuvia studiossaan, kunnes hänet raahattiin eräänä kirkkaana aamuna pois ja viskattiin Kanadaan amerikkalaisten lainvalvontaviranomaisten toimesta. Hänen nimensä on Ernst Zündel, ja hän on maailman huomattavin ajatusrikollinen. Ota selvää, kuka tämä mies oikeastaan on. Tulet olemaan hämmästynyt saadessasi tietää, miksi maailman ajatustesi manipuloijat niin pelkäävät tätä miestä. Lue tämä uusi kirja, jonka on kirjoittanut mies, jota maailman sensuroijiksi haluavat ja Lännen hallitsijat niin pelkäävät: Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7 - kirjoittanut Ernst Zündel.

Tämä kirja on kokoelma liikuttavia, seikkaperäisiä ja valaisevia kirjeitä mieheltä, joka on tuntenut juutalaisen vallan rautakoron suoraan niskansa päällä vuosikymmenten ajan -- ja joka on kärsinyt heidän käsissään vähintään yhtä paljon kuin kuka tahansa Kuolleen meren tällä puolen. Ernst Zündel, pasifisti ja taiteilija, joka ei koskaan pyrkinyt vahingoittamaan ketään, joka pyrki vain seisomaan esi-isiensä kunnian puolesta, löysi itsensä ilkeämielisen laillisen vainon kohteena Kanadasta 1980-luvun alussa. Jopa hänen vihollisensa myöntävät, ettei hän ole tehnyt muuta kuin kirjoittanut ja puhunut -- mutta kirjoittaminen ja puhuminen niiden rajojen ulkopuolella, jotka B'nai B'rith asettaa, johti vuosikymmenen kestäneeseen oikeudenkäyntien sarjaan, joka lopulta päättyi Zündelin voittoon Kanadan korkeimmassa oikeudessa ja suureen häpeään juutalaisen ylivallan ajajille, kun monet heidän hellimänsä sota-ajan julmuustarinoistaan jyrättiin liiskaksi Zündelin laillisen- ja rikospaikkatutkimustiimin ristikuulustelujen ja tutkimusten kautta. Zündel teki historiaa -- todellista historiaa -- joten kun hän halusi vetäytyä eläkkeelle Tennesseen kukkuloille, juutalainen valtarakennelma ei antanut hänen elää rauhassa. Aivan uskomattoman hävyttömällä tavalla he löivät päänsä yhteen korruptoituneiden hallituksen virkamiesten kanssa suunnitellakseen hänen kaappaamisensa ja vangitsemisensa ilman syytteiden nostoa. Kuule koko shokeeraava tarina mieheltä, joka eli sen, lukemalla kirjan Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7. Tämä 180-sivuinen kirja on tuotenumeromme 1140n National Vanguard Booksilta, ja se on saatavilla hintaan $8.95 plus $3 postituksesta ja käsittelystä, yhteensä siis $11.95. Kirjoita osoitteeseen

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.