Kun George Bush valmistautuu seuraaviin neljään vuoteen juutalaisten etujen palvelemista, kierot sopimukset lisääntyvät. Israelin päärabbi Yonah Metzger painostaa armahduksen myöntämiseksi tuomitulle juutalaiselle vakoojalle Jonathan Pollardille, ja juutalaisen kirjailijan Edwin Blackin pian ilmestyvä kirja pohjustaa vielä seuraavaa useiden miljardien dollarien korvausta juutalaisille. Juutalainen vaikutusvalta hallitukseemme merkitsee huonoja sopimuksia valkoisille amerikkalaisille riippumatta siitä, millä tavalla Bushin hallinto yrittää naamioida niitä.

Kun vaalit häämöttävät ja virkakaudet loppuvat, monia sellaisia kummallisia asioita alkaa tapahtua, joita me voimme pitää hyvällä syyllä takahuoneiden sopimuksina, kaikkien aikojen takahuoneiden sopimuksenlaatijoiden -- juutalaisten -- tekosina. Presidentti Clintonin myöntämä rikkaan juutalaisen rikollisen Marc Richin armahdus tulee mieleen. Mieleen tulee myös viimekuinen Viacomin, CBS:n ja MTV:n (muiden muassa) pääomistajan, juutalaisen mediaoligarkin Sumner Redstonen Bushin ylistäminen. Redstonea -- joka esittää törkyisintä kuviteltavissa olevaa saastaa Music Television -kanavallaan -- ei varmasti voida syyttää heikon kohdan omaamisesta Bushin ylistetyille "moraaliarvoille". Joten mikä on hänen motiivinsa? Redstone sanoo sen olevan raha: "Tarkastelen näitä vaaleja siltä kannalta, mikä on hyväksi Viacomille. Äänestän sen puolesta, mikä on hyväksi Viacomille." Mutta republikaanien ja demokraattien suhtautuminen mediasääntelyyn ei ole muuttunut paljon sen jälkeen, kun Redstone johti demokraatti Edmund Muskien kampanjaa vuonna 1972, eikä se ole muuttunut ollenkaan sen jälkeen, kun Redstone tuki Gorea Bushia vastaan vuonna 2000. Mikä on muuttunut? 9/11 ja sota Israelin puolesta (väärinnimetty sodaksi terroria vastaan), juuri se. Juutalaiset edut ohjaavat siirtymistä oikealle -- ja Sumner Redstone, monien muiden juutalaisten mukana, on myös siirtymässä.
http://www.opinionjournal.com/extra/?id=110005669
http://www.natvan.com/free-speech/fs0103a.html

Viime tiistaina Bush halusi hyvin juutalaisen Floridan äänet -- hän tarvitsi juutalaista Floridaa, mikäli hän aikoi pysyä virassa ja jatkaa rikosten tekemistä newyorkilaisten ja telavivilaisten hallitsijoidensa puolesta. Toisin kuin valkoisilla, joilla ei ole ollut merkittävää kandidaattia, joka olisi ajanut heidän etujaan sen jälkeen kun David Duke viime kerran pyrki presidentiksi, juutalaisilla oli vaihtoehto tänä vuonna. Kerry tai Bush -- kumpi tahansa, ja he saivat miehen, joka iloisesti tukisi heitä heidän sionistisissa valtapeleissään, ryöstämisessään ja maidenrikkomispyrkimyksissään. Toisella oli liberaali kansainvälinen tyyli ja toisella tyhmä-kuin-cowboy -aggressiivinen puhetyyli ja tuo hento harso, jollainen on jäljellä konservatiivisuudesta nykyään. Mutta aiheissa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä juutalaisille -- Lähi-idän uudelleenmuokkauksessa Israelille sopivaksi sekä eurooppalaisten ihmisten kotimaiden muuttamisessa tummemmiksi -- he olivat totaalisessa yhteisymmärryksessä. Joten, ensiluokan sopimuksentekijöiden tehdessä kauppaa rappeutuneiden roistojen kuten Bushin kanssa on vaikea kuvitella, ettei sopimuksia oltaisi tehty. En istu Valkoisen talon kokouksissa, mutta uskon meidän näkevän vielä enemmän häpeällistä ja röyhkeätä valkoisten amerikkalaisten pettämistä Bushin toimesta hänen toisella kaudellaan kuin mitä näimme hänen ensimmäisellä kaudellaan.

Uutisessa, josta -- ennen tätä lähetystä -- oli raportoitu ainoastaan juutalaisessa lehdistössä, tuomittua israelilaista vakoojaa Jonathan Pollardia kävi tapaamassa hänen vankikopissaan Pohjois-Carolinassa, päivää ennen presidentinvaaleja, ei kukaan muu kuin itse Israelin päärabbi Yonah Metzger. Pollard on juuri suorittanut 19. vuotensa elinkautisesta tuomiostaan, jonka hän sai Yhdysvaltain sotilassalaisuuksien eteenpäin toimittamisesta Israelille ollessaan tiedusteluanalyytikkona Yhdysvaltain laivastolle 1980-luvulla.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3755
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3703

Rabbi Metzger tapasi, yhdysvaltalaisen Nuoren Israelin synagoga-organisaation johtajan rabbi Pesach Lernerin, Pollardin vaimon ja yhdeksän muun "johtavan amerikanjuutalaisen aktivistin" kanssa Pollardin viime maanantaina ainutlaatuisessa neljän tunnin ryhmäpalaverissa -- pisimmällä ja suurimmalla vierailulla, mitä hänelle on myönnetty, vierailulla, jollaisia ei yleensä myönnetä toisille liittovaltion vangeille, erityisesti vakoojille -- ja suurimmalla vierailulla, jollainen on koskaan myönnetty vangille. (Olisi mielenkiintoista tietää, jos sellaista suurta delegaatiota sellaisella arvovallalla, mukaan luettuna ulkovallan edustajia, on koskaan päästetty tuomitun vakoojan luokse aiemmin). Israelilainen sanomalehti Maariv esittää, että mukana oli myös kaksi Pentagonin edustajaa, mutta heidän etnisyyttään ei mainittu.

Pollard, osoittamatta katumusta isäntävaltionsa Amerikan pettämisestä vaan ennemminkin ylpeyttä palveltuaan todellista isänmaataan Israelia, on hakemassa juutalaiseen painostukseen -- ja sopimuksentekoon -- perustuvaa armahdusta Bushilta. Hän yrittää myös saada oikeuden "aviollisiin vierailuihin" vaimonsa kanssa, esittäen rabbien kera, että sukupuoliyhteydessä oleminen on "yhden juutalaisen uskon tärkeimmän rituaalin toteuttamista" ja sen vuoksi "välttämättömyys".

Vaaliaaton kokoontumisen lopuksi rabbi Metzger lupasi painostaa Bushin hallintoa armahduksen myöntämiseen "presidentinvaalien jälkeen" ja Pollard itse esitti mielipiteen, että lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen Bush oli yht'äkkiä valmis kuuntelemaan ja heltymään, sanoen, että Bush "on tunnettu uskonnolliseksi mieheksi, jolle Israelin päärabbin sanat ovat tärkeitä". En epäile Pollardin lausunnon viimeisen puoliskon kirjaimellista totuutta, mutta epäilen, että hän todellisuudessa puhuu salakielisesti, tarkoittaen "me teimme sopimuksen ja uskon Bushin suostuvan". Aika näyttää - mutta ajoitus on paljastava.
http://tinyurl.com/4pl8g
http://tinyurl.com/584pw

Rabbi Lernerin kollega rabbi Shmuel Butman, Lubavitch -juutalaislahkon nuorisojärjestön johtaja, esittää varsin avoimesti, että juutalaisten ja Bushin paimentamien petkuttajakonservatiivien edut kohtaavat -- ainakin väliaikaisesti. Ja hän myöntää myös, että konservatiiviset valkoiset amerikkalaiset on yleensä nähty juutalaisten vihollisina. Juutalaisessa mytologiassa Ismael on "Abrahamin poika, joka on prototyyppi arabeille ja islamille". Ja Esau on kristitty tai ennemmin kristitty valkoinen länsi. Rabbi Butman esitti äskettäin: "Me yleensä ajattelemme äärimmäisen vihollisemme olevan Esau", sanoo rabbi Butman kristinuskon vertauskuvallisesta edustajasta. "Nyt me näemme sen olevan Ismael. Esau -- presidentti ja kristitty oikeisto -- tukevat meitä ja Ismael on rikollinen, jonka me aiomme murskata nyt." Huomioi rabbi Butmanin lausunnon peittelemätön sanamuoto - yleensä valkoinen länsi on juutalaisten "äärimmäinen vihollinen". Ja Ismael -- arabit -- on vain vihollinen, jonka he aikovat "murskata nyt" -- luultavasti muut tullaan murskaamaan myöhemmin, kun he ovat tulleet tarpeettomiksi väliaikaisesta hyödyllisyydestään huolimatta.

Dennis Prager, juutalainen radiojuontaja ja kosher-konservatiivisen Jewish World Review’n kirjoittaja, on tyytyväinen Bushin muodossa olevaan Esauhun, sanoen "sillä poikkeuksella, että annetaan nähdä Jumalan käden työ historiassa…uskon, että joko jumalallinen sekaantuminen tai lottovoiton mahdollisuuden suuruinen onni selittää George W. Bushin nousun presidentin asemaan."
http://www.townhall.com/columnists/BIOS/cbprager.html

Merkittävä newyorkilainen rabbi Meir Fund on esimerkkinä radikaalimpien sionistien suhtautumisesta heidän amerikkalaiseen presidenttiinsä, ja kuulostaen paikoin samalta kuin American Dissident Voices, hän sanoo, että "Bush on huomattava, äärimmäinen shabbaz goy…Hän on gojimimainen Menachem Begin."
http://www.thejewishweek.com/news/newscontent.php3?artid=7577

Mikäli et tiennyt, niin "Shabbaz goy" tarkoittaa ei-juutalaista, joka työskentelee juutalaisille, ja Menachem Begin oli juutalainen maanalainen salamurhaaja ja terroristi, josta tuli myöhemmin Israelin pääministeri, joka käynnisti sionistivaltion kahden vuosikymmenen kestoisen invaasion ja miehityksen Libanoniin.
http://www.ou.org/chagim/yomhaatzmauth/begin.html

Sillä välin kun juutalaiset ryöstävät nääntynyttä Irakia ja työskentelevät rakentaakseen sinne juutalaisille eduille ystävällisen nukkehallituksen, toisenlainen suunnitelma on valmisteilla: Sveitsi-tyylinen miljardien dollarien riistäminen perustuen väitteisiin juutalaisten kaltoinkohtelusta Irakissa 50 vuotta sitten. Juutalainen kirjailija Edwin Black (IBM and the Holocaust -kirjan kirjoittaja) rakentaa pohjaa toiselle varallisuuden siirrolle maailman varakkaimmalle etniselle ryhmälle tulevassa kirjassaan Banking on Baghdad. Siinä hän avoimesti myöntää juutalaisten Irakissa 1950-luvun alkupuolella nauttiman vallan ja rikkauden, vaikka hän samanaikaisesti väittää, että Irakin valtio oli omaksunut "natsimaisen ideologian", vihamielisyyden juutalaisia kohtaan tuohon samaan aikaan:

"Arviolta 130 000 juutalaista eli Irakissa 1949 ja puolet heistä Bagdadissa. Bagdadin kauppakamarin listalla oli 2430 jäsenyritystä; kolmannes kuului juutalaisille. Itse asiassa, kolmannes kauppakamarin hallituksesta ja lähes kaikki sen työntekijöistä olivat juutalaisia.

Juutalaiset yritykset vastasivat 45 prosentista viennistä ja lähes 75 prosentista tuonnista. …budjetin kontrolloija oli juutalainen; Irakin kansallispankin johtaja oli juutalainen; valuuttaviraston johtokunta oli täysin juutalainen; Ulkomaan valuuttojen komitea oli noin 95 prosenttisesti juutalainen…"

No, ei ole ihme, että maassa lopulta tapahtui vallankumous. Mutta jotain tapahtui, mikä sai suuria määriä näistä juutalaisista muuttamaan Israeliin -- ja kun he muuttivat, Irak ei antanut heidän viedä mukanaan puolta maan varallisuudesta. Tämä on peruste uusille vaatimuksille "korvauksista" juutalaisille. Miksi juutalaiset päättivät lähteä? Blackin mukaan syynä olivat "antisemitistiset" seemiläiset -- irakilaiset -- jotka alkoivat vainota juutalaisia, uuden sionistivaltion synnyttämän raivon vuoksi:

"Vuodesta 1951 vuoteen 1952 arviolta 120 000 epätoivoista juutalaista siirrettiin ilmateitse Irakista Israeliin operaatio Ezrassa ja Nehemiahissa. Joukkolähdön nopeus ja sydämettömyys olivat osa laskelmoitua Irakin valtion suunnitelmaa tulvittaa vastasyntynyt Israelin valtio pennittömillä juutalaisilla. Ajatuksena oli murtaa Israelin valmiiksi rasittunut infrastruktuuri…"

"Saddam Husseinin viime vuonna tapahtuneen kukistamisen jälkeen toiveet korvauksista virkosivat, eivät ainoastaan juutalaisten kesken vaan monien muiden ryhmien joukossa. Tosiaan, hoitaakseen useita korvausvaateita lukuisilta vähemmistöiltä Irakin hallitus on perustanut Irakin omaisuusvaateiden komission, jolla on toimistoja 10 kaupungissa…"

"Voitettiinpa jättiläismäisiä summia yhdessäkään oikeusistuimessa tai vaatimuskomissiossa tai ei, mikään summa dollareita tai dinaareita ei voi hyvittää traumaattista Irakin juutalaisten karkotusta sivistyksen kehdosta, jota he auttoivat kehittymään. "

Black kertoo meille, että tällä hetkellä "asianajajat, juutalaisjärjestöt ja yksityiset vaatijat" valmistautuvat "käynnistämään massiivisen vaadekampanjan Irakin Washingtonissa olevia tilejä kohtaan." http://www.thejewishweek.com/news/newscontent.php3?artid=10019

Mutta antisionistiksi kääntynyt entinen sionistijuutalainen Naeim Giladi, Ben Gurionin skandaalien kirjoittaja, on nostattanut hälyä "massiivisen vaateen" vilpillisen luonteen vuoksi. Hän esittää, että sionistit (jotka olivat onnellisia tehdessään yhteistyötä keiden kanssa tahansa, mukaan luettuna saksalaiset toisessa maailmansodassa, jotka olisivat voineet kasvattaa juutalaista maahanmuuttoa Palestiinaan ja myöhemmin Israeliin) halusivat saada suuren määrän Irakin juutalaisia jättämään kotinsa ja tarjoavan paljon tarvittua työvoimaa juutalaisvaltiolle. Kuten juutalainen liikemies Benjamin H. Freedman, joka oli sionistinen operoija Yhdysvalloissa ennen loikkaustaan, Giladi näki vuoden 1951 Israelin juonen sisäpuolelta:
http://www.jewsnotzionists.org/jewsofiraq.htm
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=110

"Kirjoitan tämän artikkelin samasta syystä kuin kirjoitin kirjani: kertoakseni amerikkalaisille, ja erityisesti amerikanjuutalaisille, että juutalaiset islamilaista maista eivät muuttaneet myötämielisesti Israeliin; että, pakottaakseen heidät lähtemään, juutalaiset tappoivat juutalaisia… Kirjoitan siitä, mitä Israelin ensimmäinen pääministeri kutsui ’julmaksi sionismiksi’. Kirjoitan siitä, koska olin itse osa sitä."

Giladi kertoo meille, mitä Black ei kerro. Hän kertoo meille -- tapahtumat itse kokeneena -- että juutalaisiin 1950 ja 1951 kohdistuneet pommi-iskut ja kranaattihyökkäykset olivat todellisena liikkeelle panevana voimana juutalaiselle joukkopaolle Irakista. Pommi-iskujen höysteenä olivat laajalti levitetyt juutalaisvastaiset lentolehtiset, jotka kiihottivat kaikkia juutalaisia jättämään Irakin. Giladi:

"Sionistiset propagandistit yhä ylläpitävät väitettä, että pommit Irakissa laukaistiin juutalaisvastaisten irakilaisten toimesta, jotka halusivat juutalaiset ulos heidän maastaan. Kauhistuttava totuus on, että kranaatit, jotka tappoivat ja vammauttivat Irakin juutalaisia ja vaurioittivat heidän omaisuuttaan, olivat sionistijuutalaisten heittämiä."

Todisteena Giladi esittää, että sionistiset lentolehtiset (jotka myös vaativat Irakin juutalaisia lähtemään Israeliin) olivat jakelussa ennenaikaisesti ollen samanaikaisia yhden pommi-iskun kanssa. Yksi pommituksista oli lavastettu sellaiseksi kuin amerikkalaiset edut olisivat hyökkäyksen kohteena "antisemiittien" taholta: Hyökkäys tapahtui Irakin juutalaisten suosimassa ajanviettopaikassa, amerikkalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tätä hyökkäystä tehostettiin amerikkalaisvastaisilla lentolehtisillä. Vuonna 1955 osoitettiin, että kirjoitus- ja painokone, joita käytettiin näiden amerikkalaisvastaisten lentolehtisten tekemiseen, olivat samat, joita käytettiin tuottamaan sionistien lentolehtisiä, joita jaettiin erään toisen hyökkäyksen vanavedessä kuukautta myöhemmin. Lisäksi räjähteet, joita käytettiin yhdessä väitetysti "antisemitistisessä" hyökkäyksessä vastasivat niiden räjähteiden jälkiä, joita löydettiin Yosef Basrin matkalaukusta. Hän oli juutalainen asianajaja Irakissa, joka oli myös sionistisen maanalaisen liikkeen sotilashaaran Hashuran jäsen. Mitä voi sanoa, muuta, kuin että "petoksen avulla tulemme sotimaan…"? Jos he iloisesti tappavat omiansa edistääkseen kokonaisagendaansa, mitä he ovat valmiita tekemään sinulle ja perheellesi?

Wilbur Crane Eveland CIA:sta on samaa mieltä Giladin tilanteen arvioinnin kanssa, sanoen kirjassaan Ropes of Sand:

"Yrityksissä esittää irakilaiset amerikkalaisvastaisina ja terrorisoimassa juutalaisia, sionistit asettivat pommeja Yhdysvaltain informaatiopalvelun kirjastoon ja synagogiin. Pian lentolehtiset alkoivat ilmestyä vaatien juutalaisia pakenemaan Israeliin… Vaikka Irakin poliisi myöhemmin antoi lähetystöllemme todisteita, jotka osoittivat synagogien ja kirjaston pommi-iskujen, aivan kuten juutalais- ja amerikkalaisvastaisten lentolehtiskampanjoiden, olleen maanalaisen sionistisen organisaation työtä, suurin osa maailmaa uskoi niitä raportteja, joiden mukaan arabiterroristit olivat motivoineet Irakin juutalaisten pakoa, jotka sionistit olivat sitten "pelastaneet" todellisuudessa vain kasvattaakseen Israelin juutalaisväestöä."

Ja pakenevien Irakin juutalaisten pankkitilien pakkolunastus? Myös sitä sionistit vaativat Giladin mukaan, jotta saapuvat juutalaiset olisivat taipuvaisia liittymään yleiseen työvoimaan, jossa sionistit todella tarvitsivat heitä.

Joten kun Bushin toinen hallinto siloittelee tietä monien miljardien maksulle juutalaisille perustuen heidän vainoonsa Irakissa, kuten Edwin Black sanoo "mikään summa dollareita tai dinaareja ei voi hyvittää", muista tämän heimon perinteitä kieroina sopimuksentekijöinä ja heidän kieroja sopimuksiaan -- ja muista, että he ulottavat valtansa suoraan Valkoiseen taloon.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=1166
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=463
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=2535
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3186

Toinen kausi George W. Bushille on ironinen tietyssä mielessä. Tuloslaskelmat osoittavat, että Kerry olisi voittanut, jos republikaanit eivät olisi suorittaneet suurta evankelisten mobilisaatiota. Jotkut näistä ovat mielipuolisia kristittyjä, jotka ovat aidosti iloisia Bushin ja kumppaneiden Israel ensimmäiseksi -ulkopolitiikasta. Mutta monet ovat vain tavallisia kristittyjä, jotka uskovat propagandaa ja hellivät murusia, joita uuskonservatiivit heittelevät (samalla pitäen vallan todelliset ohjakset tiukasti itsellään ja heidän juutalaisella heimollaan).

National Public Radio kertoi, että kolmannes Bushia äänestäneistä vastasivat kyselyissä, että "moraaliarvot" olivat motivoivana tekijänä heidän valinnassaan -- ja ne äänestäjät ylivertaisesti kannattivat Bushia.

Uuskonservatiivit Bushin takana ovat iloisia heitellessään murusia. Uuskonservatiivit tietävät, että tavalla tai toisella lait "homoavioliitoista" (jos ylipäätänsä voi olla sellaisia) eivät tule vaikuttamaan median ja koulujärjestelmän homoseksuaalisuuden markkinoimiseen yhtään sen enempää kuin aaltopahviseinä pitää takanaan Atlantin valtamerta.

He tietävät, että lähes kaikki kirkot ovat korruptoituneita ja ovat aktiivisesti juutalaisen agendan etulinjassa edistämässä sitä, lisäämässä maahanmuuttoa ja rodunsekoitusta valkoisissa kotimaissa, ja että "uskopohjaiset aloitteet" tulevat ainoastaan auttamaan "hyväksyttyjä" paimenia, jotka johtavat valkoisia tolloja teuraalle.

He tietävät, että kaikkein primitiivisimpien kirkkojen tukeminen auttaa Israelia, myös kun ne lahkot ovat niitä, jotka palvovat juutalaisia lähestulkoon jumalina maan päällä ja uskovat, että sionistivaltio ei voi tehdä mitään väärin.

Ja he tietävät, että kaikenlaisen järjettömän tunnepohjaisen "ajattelun" edistäminen valkoisten keskuudessa estää meitä näkemästä ahdinkoamme -- tai edes käsittämästä ajatusta, että valkoiset ihmiset ovat erillinen ryhmä, jolla on omat etunsa.

Olipa Bushin esittämä uskonnollisuus vilpitöntä tai vilpillistä, merkitsee se hyvin vähän -- se on keino Bushin työnantajille, juutalaisille, laatia kieroja sopimuksia evankelisten kanssa, jotka saavat muruja ja lopulta joukkotuhon meidän muiden kanssa maksuna äänistä, jotka antoivat Bushille edun Etelässä ja monissa Keskilännen osavaltioissa.

Mutta, kuten kirjoittaja Michael Polignano osoitti viime viikolla, Bushin toinen kausi tuo mahdollisuuksia tuoda tietoisuutta valkoisille -- tietoisuutta, että he tulevat petetyiksi, koska Bush nöyristelee juutalaisia ja heidän toimiaan Lähi-idässä.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4111

Ja vasemmistolaisten Bushia kohtaan tuntema raivo, joka todennäköisesti tulee kasvamaan sietämättömän toisen kauden myötä, siirtää väistämättömästi vasenta enenevässä määrin antisionistiseen suuntaan. Ja heidän järjestelmää kohtaan esittämänsä kritiikki ja tutkimus tulevat väistämättömästi paljastamaan juutalaisen valtarakenteen hieman apinamaisen nokkamiehen takana. Se on kaikki hyväksi. Ottakaamme etu mahdollisuudesta, jonka historia on tarjonnut meille.

---

Kylmässä sellissä Torontossa Kanadassa, 64-vuotias taidemaalari ja pasifisti istuu paksun oikeuspöytäkirjapinon päällä jo puolettatoista vuotta, eristyksessä. Hän istuu pöytäkirjojen päällä, koska hänen vartijansa eivät salli hänelle tuolia. Hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä häntä ole syytetty rikoksesta, mutta kuitenkin hän pitää samoja oransseja haalareita kuin murhaajat ja raiskaajat, jotka on majoitettu muualle vankilaan. Hänen ei sallita kohdata tai ristikuulustella syyttäjiään oikeudessa. "Todisteet" häntä vastaan käsittävät kuulopuhetta, kaksinkertaista kuulopuhetta ja kolminkertaista kuulopuhetta.

Touhun tarkoitus on karkoittaa tämä mies Saksaan, jossa häntä odottaa viiden vuoden vankeustuomio "kuolleiden maineen mustaamisen" rikoksesta. Tämä mies ei ole elänyt Saksassa sen jälkeen kun oli 19-vuotias, eikä hän ole astunut jalallaankaan Saksaan moniin vuosiin. Hän muutti Kanadaan 1958, ja vuonna 2000 hän muutti Yhdysvaltoihin viettääkseen hiljaista elämää amerikkalaisen vaimonsa kanssa Tennesseen kukkuloilla.

Siellä hän maalasi maisema- ja muotokuvia studiossaan, kunnes hänet raahattiin eräänä kirkkaana aamuna pois ja viskattiin Kanadaan amerikkalaisten lainvalvontaviranomaisten toimesta. Hänen nimensä on Ernst Zündel, ja hän on maailman huomattavin ajatusrikollinen. Ota selvää, kuka tämä mies oikeastaan on. Tulet olemaan hämmästynyt saadessasi tietää, miksi maailman ajatustesi manipuloijat niin pelkäävät tätä miestä. Lue tämä uusi kirja, jonka on kirjoittanut mies, jota maailman sensuroijiksi haluavat ja Lännen hallitsijat niin pelkäävät: Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7 - kirjoittanut Ernst Zündel.

Tämä kirja on kokoelma liikuttavia, seikkaperäisiä ja valaisevia kirjeitä mieheltä, joka on tuntenut juutalaisen vallan rautakoron suoraan niskansa päällä vuosikymmenten ajan -- ja joka on kärsinyt heidän käsissään vähintään yhtä paljon kuin kuka tahansa Kuolleen meren tällä puolen. Ernst Zündel, pasifisti ja taiteilija, joka ei koskaan pyrkinyt vahingoittamaan ketään, joka pyrki vain seisomaan esi-isiensä kunnian puolesta, löysi itsensä ilkeämielisen laillisen vainon kohteena Kanadasta 1980-luvun alussa. Jopa hänen vihollisensa myöntävät, ettei hän ole tehnyt muuta kuin kirjoittanut ja puhunut -- mutta kirjoittaminen ja puhuminen niiden rajojen ulkopuolella, jotka B'nai B'rith asettaa, johti vuosikymmenen kestäneeseen oikeudenkäyntien sarjaan, joka lopulta päättyi Zündelin voittoon Kanadan korkeimmassa oikeudessa ja suureen häpeään juutalaisen ylivallan ajajille, kun monet heidän hellimänsä sota-ajan julmuustarinoistaan jyrättiin liiskaksi Zündelin laillisen- ja rikospaikkatutkimustiimin ristikuulustelujen ja tutkimusten kautta. Zündel teki historiaa -- todellista historiaa -- joten kun hän halusi vetäytyä eläkkeelle Tennesseen kukkuloille, juutalainen valtarakennelma ei antanut hänen elää rauhassa. Aivan uskomattoman hävyttömällä tavalla he löivät päänsä yhteen korruptoituneiden hallituksen virkamiesten kanssa suunnitellakseen hänen kaappaamisensa ja vangitsemisensa ilman syytteiden nostoa. Kuule koko shokeeraava tarina mieheltä, joka eli sen, lukemalla kirjan Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7. Tämä 180-sivuinen kirja on tuotenumeromme 1140n National Vanguard Booksilta, ja se on saatavilla hintaan $8.95 plus $3 postituksesta ja käsittelystä, yhteensä siis $11.95. Kirjoita osoitteeseen

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.