Entinen sionistinen vaikuttaja ja juutalainen loikkari Benjamin Freedman on tässä kuvassa 1960-luvun sanomalehden Common Sense (Maalaisjärki, suom. huom.) kanssa, joka oli hänen toisen maailmansodan jälkeisten kirjoitustensa pääasiallinen julkaisija. Vaikka hänen teorisointinsa rodusta ja juutalaisongelmasta oli pahasti virheellinen, hänen paljastuksensa sionistien vehkeilyistä, jotka kytkivät Amerikkaa juutalaisten valtaan, ovat erittäin tärkeitä juutalaisten ylivallan opiskelijoille.
Yhdeksän vuotta sitten tutustutin American Dissident Voicesin kuuntelijat -- ja internet-lukijat -- tuohon hämmästyttävään henkilöön, Benjamin Harrison Freedmaniin, kun julkaisin hänen puheensa vuodelta 1961 Washington D.C:n Willard Hotellissa ensimmäistä kertaa paperilla, nimellä "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa". Myöhemmin julkaisimme ja lähetimme myös Freedmanin puheen "The Hidden Tyranny Revealed". Freedman oli varakas juutalainen bisnesmies New Yorkista, joka oli erittäin korkeassa asemassa juutalaisten ja sionistien valtarakenteessa 1900-luvun alkupuolella, mutta joka murtautui irti juutalaisten ylivallasta toisen maailmansodan jälkeen, kääntyi katolilaisuuteen ja vietti loppuelämänsä -- aina 1970-luvun puoleen väliin -- varoittaen amerikkalaisia siitä suuresta vaarasta, joka seuraa kun juutalaisten sallitaan johtaa mediaa ja hallitusta. Hän myöskin pani alulle, paljon ennen Arthur Koestleria ja hänen kirjaansa Thirteenth Tribe, ajatuksen siitä, että suuri osa juutalaisista ei ole sukujuuriltaan Lähi-idästä vaan keskiaasialaista kasaarisyntyperää.
Meidän julkaisumme näistä kirjoituksista loivat melko lailla väittelyä ja ne väitökset -- ja Freedmanin omaksumat ideat -- ovat tämän päivän lähetyksemme painopisteenä. Jotkut ovat kirjoittaneet, etteivät he usko Freedmanin paljastamiin juutalaisten vehkeilyihin jotka johtivat molempiin maailmansotiin ja Yhdysvaltojen joutumiseen Israelin käskyläiseksi -- eivätkä he näin ollen välitä hänen varoituksistaan kolmannen maailmansodan syttymisestä Lähi-idässä. Jotkut ovat kirjoittaneet, etteivät he usko Freedmanin kasaari-olettamukseen. Ja muutama on jopa ilmaissut epäilyksensä siitä, ettei sellainen henkilö kuin Benjamin H. Freedman olisi ikinä ollut edes olemassa, väittäen hänen olevan hyvää tarkoittaneen mutta ylikuumentuneen juutalaisvastaisen polemiikin tuotetta.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=110Oliko Benjamin Freedman todellinen henkilö? Loikkasiko hän todella juutalaisten valtajärjestelmästä? Siitä ei ole epäilystäkään. Olen saanut nauhoituksia hänen puheistaan mieheltä, joka tunsi hänet, ja yksi noista puheista lopulta löysi tiensä American Dissident Voices -lähetykseen.
Juutalaisyhteisö tuomitsi hänet hyvin selvin sanoin, kutsuen häntä "itseään vihaavaksi juutalaiseksi" tai "antisemiitti-juutalaiseksi" (Freedman kerran todistetusti kutsui itseään "kunnia-arjalaiseksi", mitä siihen tulee). Helmikuussa 1955 American Jewish Committeen Commentary -lehden numero piti sisällään artikkelin, joka hyökkäsi Conde McGinleyn Common Sense -sanomalehteä vastaan, johon Freedman kirjoitti ja jota hän avusti, sanoen:
"Yksi McGinleyn enkeleistä on juutalainen antisemiitti Benjamin Freedman, joka kertoi puolustusvaliokunnalle joulukuun 12. 1950 antaneensa 15 000 dollaria Common Sense -sanomalehdelle."
McGinley, itse asiassa, osoitti olevansa ennaltanäkevä kirjoittaessaan lehdessään vuonna 1953, huomatkaa, yli 50 vuotta sitten:
"Sinut ja naapurisi 19-vuotias poika tullaan kutsumaan aseisiin maailmanlaajuisen sionismin puolesta... Meidän vertamme ja aarteitamme tullaan ripottelemaan ympäri maailmaa ilman suurempaa vastarintaa meiltä 'orjilta, joita omistajamme pitävät omaisuutena'."
http://www.nationalvanguard.org/images/news/freedman_commentary_131.jpgJuutalainen kirjailija Morris Kominsky omisti osan vuonna 1970 ilmestyneestä kirjastaan The Hoaxers yritykselle kumota jotkin Freedmanin esittämistä juutalaisten väestöluvuista. Kominsky on samanlainen kuin monet muutkin juutalaiset Freedmanin vastustajat: He kiistävät hänen väitteensä, mutta he eivät missään kiistä hänen olemassaoloaan -- tai hänen juutalaisen sisäpiirin tietämystään.
http://tinyurl.com/6h2olTri. Robert John International Council for Human Ecology and Ethnology -laitoksesta kirjoittaa tunteneensa Benjamin Freedmanin ja että Freedman antoi hänelle historiallisia dokumentteja, "joita en ehkä ikinä olisi löytänyt itse ja hän kehoitti minua jatkamaan tutkimuksissani". http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/6/4/John389-450.html
Revilo P. Oliver, Illinoisin yliopiston historian professori, kirjoittaa Freedmanista vähän aikaa sitten julkaistussa kirjassa The Jewish Strategy:
"Valtaosa juutalaisista vihaa Benjamin Freedmania, joka lainasi muutamia hyvin tunnettuja kappaleita Talmudista ja muista juutalaisten kirjoituksista, joita alhainen goyim ei saisi nähdä, kirjoissaan Facts Are Facts ja The Hidden Tyranny. Freedman, toisin kuin monet muut juutalaiset, jotka on kasteltu pyhällä vedellä ja jotka ovat raivanneet tiensä monien kristittyjen kirkkojen hallinnon huipulle keskiajalla ja uskonpuhdistuksen sekä vasta-uskonpuhdituksen aikoina, hankki itsensä päälle monien juutalaisten myrkyllisen vihan. Kun tapasin hänet monta vuotta sitten, hän kertoi minulle -- totuudenmukaisesti, luulisin -- että kun hän oli vaimonsa kanssa hississä erittäin kalliissa asuintalossa New Yorkissa ja samaan hissiin astui erittäin rikkaita juutalaisia, jotka asuivat samassa talossa, he sylkivät hänen ja hänen vaimonsa vaatteille osoittaakseen halveksuntansa heitä kohtaan tyypillisellä juutalaisella tavalla. Freedmanin tarkoitus, joka tapauksessa, ei ollut pettää rotuaan; päinvastoin, hän oli vakuuttunut (virheellisesti, nähtävästi) olevansa rodultaan aito juutalainen, toisin kuin suurin osa juutalaisista, jotka ovat turkkilais-mongooleja, jotka ovat naamioineet itsensä juutalaisiksi ja joista on juonittelemalla tullut hallitseva juutalaisrotu, joita hänen ei ollut tarkoitus halveksia saatikka pettää. Päinvastoin hän kuvitteli suojelevansa, suurella itsensä uhraamiselle, kaltaisiaan kostotoimilta, jotka saattaisivat joku päivä kaatua heidän niskaansa."
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/st_prod.html?p_prodid=735Kun julkaisimme "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa" (samassa paketissa äänitallenteen kanssa kaksiosaisena American Dissident Voicesin sarjana), se oli aivan internetin yleistymisen alkuaikoina, ja teksti löytyi myös Usenetistä National Alliancen varhaiselta FTP-palvelimelta sekä oli kaupan nimeelliseen hintaan ja 5.25" ja 3.5" disketeillä mukanaan rohkaisu lukijoille tulostaa ja levittää niitä kaikkialle. No, digitaalisella medialla on tapana monistua jos ihmiset pitävät sitä sen arvoisena, Benjamin Freedmanin artikkeli ei vain monistunut, vaan se on laitettu lukemattomille Web-sivustoille ja tällä hetkellä yli 500 uutisryhmään. Ja se on vain toinen kahdesta julkaisemastamme Freedmanin työstä.
Molemmat "The Hidden Tyranny Revealed" ja "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa" keskittyvät Freedmanin sisäpiirin tietoon juutalaisten ylivallan valtarakenteesta, johon hän kuului, sekä tämän valtarakenteen teoista Amerikan median ja hallituksen kontrolloimiseksi ja manipuloimiseksi juutalaisten ja sionistien etujen mukaisesti ja Amerikan etujen vastaisesti. Nämä teot koskettivat lähinnä kasaariteoriaa. Freedmanin parhaiten tunnettua teosta Facts are Facts ei ikinä ole julkaistu kauttamme, vaikka tarjoammekin versiota siitä niille, jotka haluavat tutkia sitä.
Facts are Facts on paljon vähemmän mielenkiintoinen kuin Freedmanin toiset kirjoitukset, koska se poikkeaa lähes täysin siitä objektiivisesta rodullisten ja politiittisten juonittelujen valaisusta, jota Freedman harjoittaa muualla, ja astuu sisälle erittäin subjektiiviseen uskonnollisten uskomuksien ja muinaisten heimojen kiisteltyjen kulkureittien maailmaan. Freedman kääntyi katolilaisuuteen erottuaan järjestäytyneestä juutalaisuudesta ja rakastui ideaan, jonka mukaan moni -- hänen arvionsa mukaan 90 prosenttia oli hyvä luku -- tämän päivän ashkenazijuutalaisista on kasaarien suoria jälkeläisiä, tehden näin heidän vaatimuksestaan "verivelan maksamisesta" Palestiinalle yhtä järjettömän kuin jos Kiina vaatisi Lontoota maksamaan "verivelkansa".
Kasaariteoriahan sisältää joitain totuuden aineksia. Kasaarivaltakunnan aateliset pakotettiin käymään läpi virallinen kääntyminen juutalaisuuteen vuonna 740 ja se uskonto, joka tekee juutalaisista jumalallisia, vielä törkeämmin kuin nykypäivän Amerikan "Raamattuvyöhykkeellä", oli virallisesti hyväksytty. Kuitenkaan ei ole tiedossa kuinka laajalti vapaat ihmiset hyväksyivät juutalaisuuden, jos ollenkaan. Professori Oliver kirjoittaa kasaareista "The Enemy of Our Enemies" -työssään:
"Juutalaiset tunkeutuivat kasaarien valtakuntaan ja ottivat sen haltuunsa kahdeksannella vuosisadalla, mutta liian vähän tiedetään sen sisäisestä hallinnosta, jotta voisimme käyttää sitä esimerkkinä ...kasaariteoria... joudutaan hylkäämään, jos hyväksymme Professori A.E. Mourantin ja hänen avustajiensa huolitellun hematologisen tutkimuksen "The Genetics of the Jews" (Oxford, 1978). Hänen tuloksensa osoittavat, että juutalaiset, huolimatta suurista eroista fyysisessä olemuksessaan, muodostavat yhden hybridirodun, johon on sekoittunut vähintään 5%-10% neekerinsukuista verta, missä päin maailmaa he sitten ikinä asuvatkaan." http://revilo-oliver.com/rpo/Enemy_4.html
Juutalaisten hallitsemalla kasaarivaltakunnalla oli lyhyt elämä: Venäläiset valloittajat tuhosivat sen vuonna 962, monet sen asukkaat käännytettiin islamiin (hintana muslimien avusta valloittajille), ja lopulta se katosi historiasta.
http://tinyurl.com/6c33eOliver ja Mourant eivät ole ainoat, jotka kyseenalaistavat kasaarihypoteesin. David S. Maddison osoittaa, että kasaarien väitetty käännyttäminen tapahtui vähintään kaksi vuosisataa myöhemmin kuin viimeinen mahdollinen aika, jolloin Talmud, tuo kaikkein luonteenomaisin juutalaisten pyhistä kirjoista, laadittiin. Antiikin Rooman kirjailijat kuvailevat juutalaisten läsnäoloa -- ja heidän etnosentristä indentiteettiään kaikesta heidän hajautuneisuudestaan huolimatta, kaupallista terävä-älyisyyttä ja poliittisia juonia, samanlaisina kuin nykyajan juutalaisten ylivallan kannattajilla, kauan ennen kuin mitään kasaarivaltakuntaa edes oli olemassa. Juutalaisten läsnäolo monissa Euroopan maissa oli hyvin vakiintunut satoja vuosia ennen väitettyä käännyttämistä. http://www.goecities.com/Athens/Cyprus/8815/Khazars.html
Mutta ovatko juutalaiset hybridirotu, tehden siten heidän "verivaatimuksensa" Palestiinaan kyseenalaiseksi? Se on oletettavasti totta, koska juutalaiset hyötyvät pienestä sekoittumisesta isäntäväestöönsä minne ikinä he perustavatkin siirtokuntansa, joka yhdessä matkimisen ja valikoinnin avull auttaa heitä sulautumaan ympäristöönsä. Mutta ovatko nykypäivän juutalaiset ei-juutalaisten kasaarien, jotka omaksuivat juutalaisen uskonnon, jälkeläisiä, kuten Freedman väittää? Pelkään pahoin, ettei sitä väitettä pystytä tukemaan todisteilla. Ja Freedmanin jälkeen on kasautunut geneettistä todistusaineistoa, jotka osoittavat, että juutalaiset, niin sefardit kuin ashkenazitkin, missä päin maailmaa he asuvatkin tänä päivänä, ovat läheisempää sukua toisilleen kuin isäntäväestölleen joiden seassa he asuvat.
http://www.yahoodi.com/peace/jews.html#howcan
http://tarkus.pha.edu/~ethan/jFAQ.htmlJuutalainen Johns Hopkinsin professori Ethan Vishniac tiivistää sen hyvin sanomalla:
"Juutalaiset ovat yksittäinen etninen ryhmä, siinä mielessä, että suuret juutalaisyhteisöt ovat tyypillisesti lähempää sukua toisilleen kuin naapureilleen. Tämä ei tarkoita, etteikö heillä olisi yhteneviä sukujuuria naapureidensa kanssa, vaan lähinnä sitä, että heidän avioitumisellaan naapureidensa kanssa on ollut vain hienoinen vaikutus geneettiseen koostumukseen suurimmassa osassa juutalaisyhteisöjä. Se voi johtua siitä, että näiden avioitumisten määrä on ollut hyvin alhainen, tai siitä, että tällainen avioituminen normaalisti johti juutalaisyhteisöön kuulumisen tunteen heikkenemistä. On joitain juutalaisyhteisöjä, jotka ovat poikkeus tässä asiassa, ja he ovat todennäköisesti paikallisten käännynnäisten jälkeläisiä, kuten selvimpänä esimerkkinä Etiopian juutalaiset... Kuitenkin tulokset osoittavat, että suurin osa juutalaisyhteisöistä omaa alkuperänsä Välimeren itäpuolella. Tulokset eivät osoita, että juutalaiset polveutuisivat puhtaasti ainoastaan muinaisista Juudean ja Israelin kuningaskunnista."
Olen sitä mieltä, että kasaarien ja juutalaisten yhteydestä kertovilla jutuilla on jotain totuuspohjaa, joskin Freedman ja Koestler ovat liioitelleet sitä: Juutalaisten geneettinen sekoittuminen kasaareihin -- vaikka se olisikin ollut yhtä pientä kuin se oli heidän piinatessaan egyptiläisiä, puolalaisia tai amerikkalaisia -- on tarpeeksi repimään hajalle heidän lapsellisen vaatimuksensa, jonka mukaan "heidän Pyhän Verensä puhtaus" antaisi heille jonkin jumalallisen oikeuden suureen palaan Lähi-idästä. (Luonnollisestikaan en usko "jumalallisiin oikeuksiin" muutenkaan. Ne ovat harhoja; niitä ei yksinkertaisesti ole, paitsi ideoina ja sanoina, jotka tulevat jonkun suusta). Kasaarivaltakunnassa, kuten Amerikassa, Espanjassa ja Englannissa, erittäin epäonnisen juutalaisten kanssa sekoittumisen surkeat seuraukset ovat lähinnä juutalaisten ominaisuuksien tarttuminen isäntärotuun eikä päinvastoin. Kasaarivaltakunta oli vain yksi maa jota juutalaiset hallitsivat, korruptoivat ja tuhosivat -- jonka jälkeen pakenivat epäilemättä mukanaan muutamia kasaarigeenejä, joista he luultavasti hyötyivät voimalla matkia visuaalisesti ja käytöksellisesti eurooppalaisia, joista tuli heidän seuraavat uhrinsa.
Joten huolimatta meidän kiitollisuudestamme Freedmanille hänen sisäpiirin paljastuksistaan koskien juutalaisten toimia Amerikkaa ja valkoisia vastaan ja huolimatta siitä, että ihailemme hänen rohkeuttaan loikata valtarakenteesta, jota hän palveli monia vuosikymmeniä, meidän täytyy olla välittämättä hänen uskonnollisesta harhailustaan ja joistain hänen villeimmistä päätelmistään kasaariteoriansa puhtaimmassa muodossa. Jos hän uskonnollisessa leikittelyssään esitti virheen, joka on yleinen kaikilla ihmisillä, jos hän pitäessään kiinni kasaariteorian mukaisesta juutalaisten alkuperästä, joka on kiehtonut jopa oppineita, astui harhaan, voimme antaa hänelle anteeksi.
Mutta Benjamin Freedman on epäilemättä aito. Hänellä oli pääsy aikansa suurimpien vaikuttajien luo ja hän paljasti meille ne vehkeilyt ja valheet, joita käytettiin amerikkalaisten huijaamiseen taistelemaan juutalaisten etujen puolesta. Hän paljasti ne törkeät petokset, joilla juutalaisten ylivallan kannattajat yrittävät väittää olevansa uniikkeja kansanmurhan uhreja. Eikä hän paljastanut meille vain niitä temppuja, joilla juutalaiset saivat käsiinsä yhteiskuntamme hallinnan, vaan myös sen mahdollisesti kohtalokkaan naiviuden ja tunteellisen, toiveikkaan ajattelun, joka on liittoutunut mielikuvitustemme kanssa, joka on valkoisen miehen akilleen kantapää ja joka saa liian monet kansastamme hyväksymään kaiken juutalaisen valtarakenteen syöttämän potaskan ilman mikäänlaista vastarintaa.
Elämänsä lopussa Benjamin Freedman oli katkera mies ja vihainen valkoisille amerikkalaisille, jotka eivät kuunnelleet hänen varoituksiaan ja joista oli tulossa aina vaan halukkaampia Israelin palvelijoita. Oltuaan yksi Woodburyn saippuayhtiön perustajajäsenistä hänellä oli huomattava omaisuus -- vuoden 1960 rahassa noin 2,5 miljoona dollaria -- ja hän käytti suurimman osan siitä yrittäessään varoittaa meitä juutalaisten vallan vaarasta. Hän antoi tukensa -- ja kirjoitti monia artikkeleja -- hyvin tunnetulle patrioottiselle sanomalehdelle Common Sense, jota julkaisi Conde McGinley.
Kaikki Common Sense -lehden varat likvidoitiin ja sen julkaisu lopetettiin sen omistajattaren, joka oli perinyt toiminnan McGinleyn kuoleman jälkeen ja joka oli julkaissut lehteä vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1970 saakka, saatua "uskonnollisen heräämisen", jota avitti juutalainen huijari nimeltään Paul Pulitzer, joka suostutteli hänet omistamaan elämänsä "todelliselle paaville" joka johti "Vatikaania" Quebecissä siihen aikaan mutta joka on, aivan kuten McGinleyn elämäntyö ja omaisuus, haihtunut ilmaan aivan kuin menneiden keväiden aamukaste. Näin ollen totuuden kertova julkaisu, joka ärsytti sionisteja, lopetettiin ja monet arvokkaat tiedostot tuhottiin; ja se olikin varmasti Pulitzerin pomojen aikomus alusta asti.
Kun Common Sense lakkasi olemasta, Benjamin Freedman jatkoi kirjoittamistaan ja julkaisi omia pakinoitaan League for Peace With Justice in Palestine -järjestön suojissa, jonka hän oli perustanut 1946. Benjamin Freedman kuoli huhtikuussa 1984, 94 vuoden ikäisenä. Hän jatkoi poliittisia ja opettavaisia toimiaan aina 1970-luvun puoleen väliin saakka, kunnes hän oli reilusti yli 85-vuotias. Hän uskoi kiihkeästi asiaansa.
Ensi viikolla American Dissident Voices -ohjelmassa tuon teille uuden lisäyksen uskomattomiin paljastuksiin juutalaisten sisäpiiristä, joita Benjamin Freedman tarjosi, joka on julkaistu lähellä herra Freedmanin aktiivisen elämän loppua, vuonna 1975 -- julkaisemattomana ja saavuttamattomissa lähes kolmekymmentä vuotta. Pidä huoli siitä, että kuulet ensi viikon American Dissident Voices -lähetyksen.
Kuten kirjailija Alan Cabal sanoi artikkelissaan "Star Chamber Redux", joka julkaistiin CounterPunchilla: Kylmässä sellissä Torontossa Kanadassa, 64-vuotias taidemaalari ja pasifisti istuu paksun oikeuspöytäkirjapinon päällä jo puolettatoista vuotta, eristyksessä. Hän istuu pöytäkirjojen päällä, koska hänen vartijansa eivät salli hänelle tuolia. Hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä häntä ole syytetty rikoksesta, mutta kuitenkin hän pitää samoja oransseja haalareita kuin murhaajat ja raiskaajat, jotka on majoitettu muualle vankilaan. Hänen ei sallita kohdata tai ristikuulustella syyttäjiään oikeudessa. "Todisteet" häntä vastaan käsittävät kuulopuhetta, kaksinkertaista kuulopuhetta ja kolminkertaista kuulopuhetta.
Touhun tarkoitus on karkoittaa tämä mies Saksaan, jossa häntä odottaa viiden vuoden vankeustuomio "kuolleiden maineen mustaamisen" rikoksesta. Tämä mies ei ole elänyt Saksassa sen jälkeen kun oli 19-vuotias, eikä hän ole astunut jalallaankaan Saksaan moniin vuosiin. Hän muutti Kanadaan 1958, ja vuonna 2000 hän muutti Yhdysvaltoihin viettääkseen hiljaista elämää amerikkalaisen vaimonsa kanssa Tennesseen kukkuloilla.Siellä hän maalasi maisema- ja muotokuvia studiossaan, kunnes hänet raahattiin eräänä kirkkaana aamuna pois ja viskattiin Kanadaan amerikkalaisten lainvalvontaviranomaisten toimesta. Hänen nimensä on Ernst Zündel, ja hän on maailman huomattavin ajatusrikollinen. Ota selvää, kuka tämä mies oikeastaan on. Tulet olemaan hämmästynyt saadessasi tietää, miksi maailman ajatustesi manipuloijat niin pelkäävät tätä miestä. Lue tämä uusi kirja, jonka on kirjoittanut mies, jota maailman sensuroijiksi haluavat ja Lännen hallitsijat niin pelkäävät: Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7 - kirjoittanut Ernst Zündel.
Tämä kirja on kokoelma liikuttavia, seikkaperäisiä ja valaisevia kirjeitä mieheltä, joka on tuntenut juutalaisen vallan rautakoron suoraan niskansa päällä vuosikymmenten ajan -- ja joka on kärsinyt heidän käsissään vähintään yhtä paljon kuin kuka tahansa Kuolleen meren tällä puolen. Ernst Zündel, pasifisti ja taiteilija, joka ei koskaan pyrkinyt vahingoittamaan ketään, joka pyrki vain seisomaan esi-isiensä kunnian puolesta, löysi itsensä ilkeämielisen laillisen vainon kohteena Kanadasta 1980-luvun alussa. Jopa hänen vihollisensa myöntävät, ettei hän ole tehnyt muuta kuin kirjoittanut ja puhunut -- mutta kirjoittaminen ja puhuminen niiden rajojen ulkopuolella, jotka B'nai B'rith asettaa, johti vuosikymmenen kestäneeseen oikeudenkäyntien sarjaan, joka lopulta päättyi Zündelin voittoon Kanadan korkeimmassa oikeudessa ja suureen häpeään juutalaisen ylivallan ajajille, kun monet heidän hellimänsä sota-ajan julmuustarinoistaan jyrättiin liiskaksi Zündelin laillisen- ja rikospaikkatutkimustiimin ristikuulustelujen ja tutkimusten kautta. Zündel teki historiaa -- todellista historiaa -- joten kun hän halusi vetäytyä eläkkeelle Tennesseen kukkuloille, juutalainen valtarakennelma ei antanut hänen elää rauhassa. Aivan uskomattoman hävyttömällä tavalla he löivät päänsä yhteen korruptoituneiden hallituksen virkamiesten kanssa suunnitellakseen hänen kaappaamisensa ja vangitsemisensa ilman syytteiden nostoa. Kuule koko shokeeraava tarina mieheltä, joka eli sen, lukemalla kirjan Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7. Tämä 180-sivuinen kirja on tuotenumeromme 1140n National Vanguard Booksilta, ja se on saatavilla hintaan $8.95 plus $3 postituksesta ja käsittelystä, yhteensä siis $11.95. Kirjoita osoitteeseen
National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USAEnsi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.