Kuvittele: On iltahämärä ja taitat matkaasi pikatiellä kohti Tampaa. Aurinko on juuri laskenut ja kultainen loiste valaisee vielä läntistä taivasta. Katuvalot alkavat hiljalleen syttyä. Linnut kerääntyvät yhteen laulamaan iltalaulujaan, etsien paikkaa missä levätä taas yhden päivän ilon ja elämänkamppailun jälkeen.

Tiellä ohittamiesi tienvarsimainosten loiste on huomattavissa vain juuri ja juuri, häipyvä valo antaa mainoksille hennon hehkun: Holiday Inn kauppaa ateriaa luvaten, että "lapset syövät ilmaiseksi", mainoksessa, jossa musta poika on kietonut kätensä valkoisen tytön ympärille molempien hymyillessä leveästi. British Petroleum lupaa puhtaat vessat ja laajimman mahdollisen valikoiman roskaruokaa. Seuraava kyltti julistaa "Herrasmiesten klubille seuraavasta liittymästä - Eroottisia aikuisten leluja". Toinen julistaa miten on aivan selvää, että tietyn viskimerkin juominen saa sinut muuttumaan vastustamattomaksi vastakkaisen sukupuolen silmissä. Toisella puolella tietä mainoksessa hymyilee paikallinen monirotuinen TV-uutisryhmä, jonka jäsenistä kukaan ei ollut asunut alueella ennen kuin kasvoton yhtiö New Yorkista palkkasi heidät. Yhden mainostaulun teksti promotoi paikallisen ammattilaiskoripallojoukkueen pelejä, joukkueen, jonka lähes kaikki jäsenet on värvätty kaukaisista kaupungeista -- tai afrikkalaisista heimoista -- ja jonka omistajat imevät paikallista rahaa täyttämään rahanlaskutalojaan muualla.

Kauempana, toisista erillään, tulee hiljalleen näkyviin toinen mainostaulu. Siinä on kaunis valkoinen nainen kukkakedolla. Hänellä ei ole mustaa kättä ympärillään. Eikä hän ole minkään monikulttuurisen "tiimin" jäsen. Hänen kaunis ihonsa loistaa kauniisti valoissa ajaessasi lähemmäksi. Hän on luonnollisen kauneuden, viattomuuden ja tervehenkisyyden perikuva. Huomaat, kuinka hän kantaa valkoisessa mekossaan elämän symbolia. Myös viesti on yksinkertainen "Uutisia. Meille. Vaihteeksi." ja nettiosoite, NationalVanguard.org -uutissivustolle, kolmenkymmenen jalan korkuisilla kirjaimilla. Tarpeeksi erilainen ja kiehtova saadakseen ihmiset vierailemaan sivuillamme -- meidän kaltaisemme ihmiset. Meidän väkemme.

Ei ole montaa upeampaa kokemusta kuin ajaa moottoritietä iltahämärässä ja nähdä mainostaulumme hallitsevan horisonttia. Se on lausunto, jota valkoinen yhteisö ja valkoinen media ei voi jättää huomioimatta. Tämä maalaus valkoisesta naisesta, nimeltään Elämän kevät, on herkkäluontoisen ja lahjakkaan taiteilija Alfred Sundvallin luoma, jonka töitä olemme nähneet ennenkin National Vanguard -lehden kansissa ja Dresdenin "Call of the Blood" -albumin kannessa. Mainostaulu on ilmiselvästi lisännyt sivujemme verkkoliikennettä. On tapahtunut huomattavaa yhteydenottojen lisääntymistä ihmisiltä, jotka eivät ole ennen edes kuulleet meistä. Heidän kirjeidensä sävy viittaa todelliseen stereotypioita rikkovien uutisten, kommenttien, fiktion sekä meidän tuottamamme taiteen, kirjallisuuden ja runouden kysyntään.

Kiitos paikallisten aktivistien omistautumisen ja kovan työn, nyt on jo kolme mainostaulua levittämässä valkoisille viestiä toivosta ja yhteisöllisyydestä, National Alliancen Floridan, Utahin ja Nevadan jäsenten sponsoroimana.

Meidän Las Vegasin mainostaulumme, jossa lukee "Pysäyttäkää maahanmuutto", joutui aluksi juutalaisten sensuuriyritysten kohteeksi. Juutalaiset painostivat voimakkaasti Clear Channel Communicationsia, mainostaulu-yritystä, poistamaan mainoksemme rikkomalla sopimustamme. Aluksi he onnistuivatkin (samantapainen kampanja, joka sisälti terroriuhkauksia ja voimakasta häirintää mainostilan tarjoajia kohtaan, nähtiin Floridassakin viime vuonna). Paikalliset aktivistit veivät jutun oikeuteen ja vaativat sopimuksen kunnioittamista, mainosyritys velvoitettiin pystyttämään uudelleen paria viikkoa aikaisemmin poistamansa mainos. Nyt mainostaulu on taas alhaalla, toistaiseksi uskoaksemme. Epäonnistuttuaan sensuroinnissaan mainostauluyrityksen kautta, sensuroijat tähtäävät yrityksiin kyltin lähistöllä. Lasvegasilainen televisiokanava KVBC kertoo asiasta näin:

"Mainostaulua syytetään ilkivallan aiheuttamisesta mainostaulun läheisyydessä. Kauppojen omistajat kertovat kyltin viestin yhdistyvän perusteetta heidän liiketoimintaansa."

On syytä uskoa, että tämän ilkivallan todellinen päämäärä on mainostaulun poistaminen. On myös syytä uskoa, että ilkivallantekijät voivat olla samoja sensuroijia, joiden edellinen yritys epäonnistui. Tässä he tulevat viimekädessä häviämään, jälleen kerran -- koska mainostauluyritys on oikeuden päätöksen mukaan velvollinen täyttämään sopimuksensa, vaikka se joutuisikin paikallisten yritysten painostuksen ja oikeustoimilla uhkailun kohteeksi, joiden pitäisi haastaa oikeuteen sensuroijat ja vandaalit eikä mainosyritys -- saivat tulemaan alas tällä kadulla, mutta lain mukaan se täytyy pystyttää uudelleen vähintään yhtä hyvään paikkaan. Ja asian saama käsittely mediassa levittää sanomaamme toivosta -- sekä yhteystietojamme -- kauemmaksi kuin koskaan ennen. Kiitos kaikille, niin ystäville kuin vihollisillekin, jotka teitte kaiken tämän mahdolliseksi!
http://tinyurl.com/4t87n

Seuraavassa National Vanguardin numerossa, joka on numero 126, puhumme eräistä todella tärkeistä aiheista ja ajatuksista, jotka meidän täytyy ymmärtää mikäli haluamme antaa hyvän tilaisuuden seuraavalle valkoisten lasten sukupolvelle. Tarkastelemme Frank Salterin uutta kirjaa, joka on synnyttänyt kiehtovan uuden käsitteen akateemisissa- ja tiedemaailmoissa -- käsitteen "etno-geneettiset intressit". Mahtava kirjoittaja Michael Polignano tarkastelee tri. Salterin työtä ja kuinka se kohtaa valkoisen nationalismin, yhteisön ja selviytymisen valistuneen ymmärtämisen kanssa. Annanpa pienen ennakkosilmäyksen siihen, mitä herra Polignano sanoo:

"Salter sanoo, että kaikilla elävillä olennoilla on 'geneettisiä intressejä', eli jokaisella elämänmuodolla on intressi geeniensä välittämisessä seuraavalle sukupolvelle. ...itsensä uhraava altruistinen käytös perhettä ja sukua kohtaan voi lisätä omaa geneettistä edustusta tulevissa sukupolvissa. Toisin sanottuna, tietyissä olosuhteissa eläin voi suojella geneettisiä intressejään altruistisella käytöksellä vaikka tämä käytös vahingoittaisi eläimen omaa lisääntymismenestystä. Salter vie tämän vielä toisille alueille, soveltamalla tätä konseptia etnisiin ryhmiin (Salter itse käyttää mieluummin [englanninkielistä] termiä 'ethny') joiden jäsenet jakavat suuren osan geeneistään. Etninen sukulaisuus on siis luonnollinen jatke perinteiselle sukulaisuudelle."

"Ei tarvita laajaakaan sukuhistoriaa jotta voidaan mitata kahden yksilön sukulaisuutta: Sukulaisuus on määrällisesti arvioitavissa dna-näytteistä. ...kannattaa huomioida, että hyvin usein hoettu väite, ettei puhtaita rotuja ole, ei mitenkään vähennä etno-geneettisten intressien käsitteen arvoa. Niin kauan kuin keskimääräiset erot geneettisissä frekvensseissä ovat olemassa 'ethnyn' välillä, on myös erilaisia etno-geneettisiä intressejä."

"Syntymät ja kuolemat perheen piirissä aiheuttavat valtavia tunnevaikutuksia, mutta asteittainen rodun väheneminen matalan syntyvyyden ja väkivallattoman maahanmuuton takia eivät tee niin. Salter antaa näille menetyksille suuremman emotionaalisen todellisuuden vertaamalla niitä menetettyihin lapsiin tai sisariin. Salter selittää, että nämä menetykset eivät ole pelkästään symbolisia, eivätkä ne ole heikentyneet leviämällä kokonaiseen etniseen ryhmään. Nämä menetykset vaikuttavat jokaiseen satunnaisesti valittuun ethnyn jäseneen: 'kantaväestöön kuuluvalle naiselle se on sama kuin, että hän olisi menettänyt oman lapsensa tai lapsenlapsensa, miehelle se on sama kuin hän olisi menettänyt oman lapsensa tai lapsenlapsensa.' Sama pätee myös jokaiseen ethnyn jäseneen. Samaan tapaan Salter väittää, että etniset intressit ovat paljon suuremmat kuin perheen geneettiset intressit."

"Salter huomauttaa, että englantilaiset ja tanskalaiset, vaikka heidän geneettinen eronsa ei ole kovin suuri, ovat kuitenkin selvästi eroteltavissa. Hän laskee, että jos 10 000 tanskalaista korvattaisiin 10 000 englantilaisella, menetys geneettisissä intresseissä englantilaisille vastaisi 167 englantilaisen lapsen (tai sisaruksen) menettämistä. Numeerisesti sanoen 10 000 englantilaisen korvaaminen 10 000 tanskalaisella on 10 000 englantilaisen menetys. Geneettisesti puhuen menetys on kuitenkin vain 167, koska geneettinen samankaltaisuus tanskalaisten ja englantilaisten välillä on niin huomattava, eli suurin osa englantilaisten menettämistä geeneistä on samoja kuin ne tanskalaisten geenit, jotka tulevat niiden tilalle. Salter ei väitä, että jokainen englantilainen menettäisi geenejään 167 lapsen tai sisaruksen verran, vaan että englantilaiset kokonaisuudessaan menettävät sen verran. Kuitenkin jokainne englantilainen on sukua niille, jotka menetetään. Jos taas 10 000 bantu-maahanmuuttajaa korvaisi 10 000 englantilaista, niin geneettinen menetys olisi verrattavissa 10 854:n englantilaisen lapsen tai sisaruksen menetykseen. Kuinka menetys väestön vaihtumisen kautta voi ylittää menetettyjen yksilöjen lukumäärän? Salter selittää, että: 'Eräät kansat ovat geneettisesti niin erilaisia, että kyseessä on negatiiviset varastot noita erilaisia geenejä'".

"Salter osoittaa miten rotujenvälinen maahanmuutto on kaikista vahingollisinta etno-geneettisille intresseille: 'Tarvitaan vain 1,1 afrikkalaista maahanmuuttajaa painamaan eurooppalaista etno-geneettistä intressiä alaspäin yhden lapsen verran (tai päinvastoin). Mutta tarvitaan 59,9 tanskalaista maahanmuuttajaa tekemään sama englantilaisille tai 27 puolalaista saksalaisille tai 42 englantilaista maahamuuttajaa tekemään sama irlantilaisille (tai päinvastoin)'. Mitä Amerikkaan tulee, 'Amerikkalaiset, niin eurooppalais- kuin afrikkalaisperäisetkin, ovat menettäneet ja menettävät tällä tavalla laskettuna miljoonia lapsia vuoden 1965 jälkeen tapahtuneen maahanmuuton vuoksi'. Salter tutkii myös rotujenvälisen avioliiton vaikutusta geneettisille intresseille. Hän aloittaa J.P. Rushtonin Genettisen samanlaisuuden teorialla ('GST', eli 'Genetic Similarity Theory') jonka mukaan avioliitolla oman etnisen ryhmän sisällä on adaptiivinen vaikutus koska lapsi jakaa yli 50% vanhempiensa eri geenivariaatioista (tai 'alleeleista'). Tämä johtuu siitä, että samaa ethnyä olevilla vanhemmilla on useita yhteisiä alleeleja. Teorian mukaan samasta ethnystä olevat vanhemmat myös kohtelevat lapsiaan paremmin kuin seka-avioliittojen vanhemmat, koska heidän biologinen samankaltaisuutensa keskenään johtaa intiimimpään siteeseen. Tämän jälkeen Salter analysoi vielä sitä, kuinka paljon enemmän vanhempi on sukua lapsensa kanssa jos hän nai ethnynsä sisällä ennemmin kuin sen ulkoa. Englantilainen mies, joka nai englantilaisen naisen tanskalaisen naisen sijaan on prosentin verran enemmän geneettisesti yhteydessä lapseensa, mutta on silti 92 prosenttia lähempänä jälkeläisiään kuin mitä hän olisi bantu naisen kanssa tehtyyn lapseen. Tämä tarkoittaa, että avioituessa oman kansansa sisällä, hänen lapsensa kantaa 92% enemmän hänen geenejään kuin avioliitossa bantun kanssa."

"Laskettuaan tieteellisen kivijalan etno-geneettisille intresseille, Salter puhuu niiden eettisestä ja poliittisesta merkityksestä. Hän kirjoittaa, 'On vanhempien velvollisuus pitää huolta lapsistaan. Onko meillä vastaava velvollisuus pitää huoli ethyistämme? ... Kun etninen kilpailu on kovaa, kuten eri rotujen edustajien välinen kilpailu, se, ettei osoiteta etnistä uskollisuutta on geneettisesti sama kuin pettäisi lapsensa tai lapsenlapsensa.' Hän sanoo, että 'on vain järkevää, että populaatio puolustaa kaikkein arvokkainta kollektiivista intressiään - erikoisia geenejään, joita tämä ethny kantaa - kaikkein voimakkaimmilla keinoilla, mitä sillä on käytössään'. Kuitenkin tähän päivään mennessä 'mikään tähän mennessä kehittynyt valtio ei vielä ole pitänyt lupaustaan adaptiivisena etnisen ryhmän strategiana.'"
http://tinyurl.com/3ss66

Selvästikin ajatus valtiosta kansansa geneettisen perimän vartijana on radikaali -- ja perustava ajatus Asiamme takana. On äärimmäisen merkittävää, että tämä konsepti saa jalansijaa tiedeyhteisössä. Herra Polignanon katsaus on läpikotainen ja laaja ja käsittelee herra Salterin ajatuksia kriittisen yksityiskohtaisesti. Et halua jättää sitä väliin.

Myöskin tulevassa National Vanguardin numerossa, Robert J. Sullivanin juttu, joka käsittelee yksityiskohtaisesti sitä, miten poliittisesti korrektit sensuroijat ja juutalaisen ylivallan kannattajat nousivat valtaan akateemisissa piireissä 1900-luvulla. Tässä jutussa "Frankfurtin koulukunnasta", joka oli aivoriihi ja hautomo, josta lähes jokainen valkoista länttä vastaan suunnattu tuhoisa ajatus viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana on lähtenyt, on paljon tärkeitä opetuksia meille. Jos haluat ymmärtää kuinka juutalaisen ylivallan kannattajat selättivät lännen, ymmärtää heidän "liikkeidensä" väärän profeetan luonteen ja oppia luomaan uusia strategioita valkoisten palauttamiseksi vallankahvaan, haluat varmastikin lukea herra Sullivanin artikkelin. Tässä näyte siitä:

"[Miksi] marxilaisuus pysyy hengissä? Osa vastauksesta löytyy Frankfurtin koulukunnasta. Tämän instituutin perintö on sellainen, jolla on edelleen katastrofaalinen, perustavanlaatuinen vaikutus, joka yhä muuttaa Amerikkaa. Ymmärtääksemme paremmin tämän "koulukunnan" tuhoisaa vaikutusta ja niitä keinotekoisia viisauden helmiä, joita se on maailmalle heittänyt, on tärkeää tutkia niitä tietoisia kumouksellisia, jotka tämän instituutin synnyttivät ja luoda katsaus sen tarkoitukseen, sen työhön ja siitä seuranneeseen liikkeeseen läntisessä maailmassa..."

"Vuonna 1922 Kurt Albert Gerlach, Richard Sorgen (toimi myöhemmin neuvostovakoojana) läheinen ystävä ja Weilin mukana marxilaisille opintoviikoille osallistunut sai professorinviran Frankfurtin yliopistosta sekä tilaisuuden perustaa Weilin kanssa instituutin, joka keskittyisi 'tieteelliseen marxismiin'. Gerlach, joka itse oli vasemmistosiiven sosiaalidemokraatti, otti tehtäväkseen esittää yliopistolle marxilaisen pillerin, jonka hän ja Weil halusivat sen nielevän. Kirjeessä yliopistolle Gerlach mainitsee vain sielä täällä marxilaisuuden, haudaten sen 'sosiaalisen elämän, sen laajimmassa mielessä' kontekstiin. Tämän kirjeen avulla Gerlach tulkitsee marxilaisuuden periaatteet ja metodologian 'demokraattisilta' kuulostavilla termeillä ja onnistuu jymäyttämään yliopiston hyväksymään ehdotuksensa. Kuitenkin ehdottoman tärkeänä tekijänä Weilin ja Gerlachin onnistumisessa ja heidän himoitsemansa itsenäisyyden saavuttamisessa oli se voima, jonka Weilin isä antoi heille lahjoittaen yliopistolle tarvittavat varat tähän projektiin. Nämä 'tieteellisen' tutkimuksen sankarit eivät pyrkineet ainoastaan hyödyntämään yliopiston arvovaltaa työssään, joka tehtäisiin siihen sidoksissa olleessa instituutissa, vaan he pyrkivät myös välttämään vastuun siitä samaan aikaan. ...Aikana, jolloin yhdellä dollarilla sai jo lähes neljä miljardia saksanmarkkaa, Hermann Weil suostui rahoittamaan instituutin rakennuksen ja varustamisen. Tämän lisäksi hän takaisi sille huomattavan vuosittaisen apurahan, varustaisi alemman kerroksen kauppa- ja yhteiskuntatieteiden opettajakunnan tarpeisiin ja rahoittaisi viran, jota instituutin johtaja hoitaisi. Niin perustettiin Yhteiskunnallisen tutkimuksen seura...."

"Se, mitä prosentuaalisesti suuri osa väestöstä ei käsitä, on, että pääasiallinen tekijä marxilaisuuden toimissa on jokin, joka 'kuljettaa vallankumousta eteenpäin'. Jopa ohjelmat, käytännöt ja yksilöt, jotka epäonnistuvat, tai joilla on vain rajallista käyttöä, voivat silti palvella tätä periaatetta. Epäonnistumisella ei niinkään ole merkitystä. Keskinkertaisuudella ei ole väliä. Vaikka suunnitelma epäonnistuisi tai henkilöstä ei olisi juuri hyötyä, se tai hänet voidaan joko vaihtaa toiseen tai muokata uudelleen toista suunnitelmaa varten, joka on lähempänä marxilaista ihannetta kuin vastapuoli. Tämä on marxilainen kompromissin periaate. Kun yksilön työ ei ole käyttökelpoista, se voi silti vielä palvella auttaen toisia tarkastamaan sitä uudelleen, jotta se muistuttaa lähemmin ideologiaa, joka on eteenpäin kuljettavana voimana. Vastakohtana korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmesin lausunnolle, että: 'Vallankumouksia eivät tee spektaakkelien miehet' [instituutin johtaja] Horkheimer tiesi paremmin ja hän oli myös todistamassa sen pätevyyttä. Hän ja hänen kollegansa eivät olleet pommeja heitteleviä anarkisteja. Tämä kunnon tuomari oli myös unohtanut Lev Davidovich Bronsteinin (tunnettu myös nimellä Leon Trotski). Kirjallisuuden tohtorina [entisenä instituutin oppilaana ja Uuden vasemmiston intellektuellina guruna] Herbert Marcuse tulisi olemaan instrumentaalinen marxilaisten vääristelyjen ujuttamisessa lähes kaikkeen länsimaisessa kirjallisuudessa. Hänet otettiin instituuttiin vuonna 1933. Mikä ehkä yksi kaikkein humoristisimmista historiallisen ironian tapauksista, Marcuse, juutalainen, oli ollut Martin Heideggerin apulainen, miehen, joka paljastui myöhemmin kansallissosialistien salaiseksi tukijaksi. Marcuse, jota lehdistö ylisti 'intelligentsian' 'jättiläiseksi' tulisi saastuttamaan Yhdysvaltain akateemisen ja intellektuellin geenipoolin siihen pisteeseen, että sen ylitti vain hänen oma todellinen mitäänsanomattomuutensa. Vasemmistolla on ollut aina uskomaton kyky tehdä mitättömyyksistä kuolemattomia."

Lukiessasi tätä syväluotaavaa paljastusta lännen intellektuellin koskemattomuuden ja tutkimusperinteiden tarkoituksella tuhonneiden hahmojen kulissien takaisista puuhista tulet ymmärtämään, että olivatpa heidän poliittiset sidoksensa tai eri variaationsa mitä tahansa, niiden alla on pelkästään etnistä tiedostamista ja solidaarisuutta, sisäistä identiteetin tunnetta, joka on antanut meille juutalaisen ylivallan ajajat. Sama etninen tiedostaminen, joka antoi meille Vanhaan Amerikkaan kohdistuneen marxilaisten kritiikin ja hyökkäsi sen biologista ja intellektuellia perustaa vastaan, on se sama etninen tiedostaminen, joka tekee heidän rakentamastaan Uudesta Amerikasta alamaiskansojen valloittajan uuskonservativismin lipun alla. Muistakaa nyt Washingtonia hallitsevien uuskonservatiivien vasemmistolaiset ja peittelemättömän trotskilaiset juuret. Yhdistävät tekijät Herbert Marcusen ja Paul Wolfowitzin välillä ovat kaikkien nähtävillä - Robert Sullivanin artikkelissa Frankfurtin koulukunnasta, seuraavassa National Vanguardin numerossa.

National Vanguard -lehden tammi-helmikuun 2005 numero, joka on jo 125. numeromme, on nyt saatavilla National Vanguard Booksilta.

Lehden tukkupakkaukset -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina hintaan, joka on 50 prosenttia pois normaalihinnasta. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla, kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levitää niitä säännöllisesti lehtikioskeihin minimaalisella voitolla. National Vanguard -lehti on korkeinta laatua oleva julkaisu sanan jokaisessa merkityksessä, lehti, jota voit ylpeästi näyttää ystävillesi ja yhteistyökumppaneillesi. Tämä numero sisältää seuraavat tärkeät osat:

Kuinka voit auttaa: Kevin Alfred Stromin pääkirjoitus: National Vanguard syntyy yhteistyöllä ja jokainen lukija voi auttaa meitä menestymään merkittävällä tavalla.

Hyökkäys taidetta ja kauneutta vastaan: Josiah Nott katsoo niitä biologisia ja kulttuurillisia syitä, jotka saavat juutalaiset taipuvaisiksi työskentelemään kauneutta vastaan ja vastustamaan kaikkia kauneuden ilmenemismuotoja, kuten me ne näemme, Lännen taiteessa.

Kylttimies: Ben Parkerin fiktiivinen katsaus mieheen, joka muutti maailmaa, vaikka hänellä ei näyttänyt olevan mitään. "Näyttänyt" on tärkeä sana tässä tapauksessa.

Tilanne kuolettava, mutta ei vakava: Kolumnisti ja sanaseppo Bob Whitaker "'Homo-avioliiton' laillisesta taustasta"; "Pikkutyrannit", katsaus siihen kuinka kanadalaisesta ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta voi tulla kirjojapolttava sekä vankeudesta ilman syytteitä tulla todellisuutta; ja "Molemmat puolet yhtä kuin yksi puoli", jossa hän vertaa kommunistien valevaaleja amerikkalaisiin valevaaleihin.

Revilo P. Oliverin jälkikirjoitukset: "Pään hinnassa" professori Revilo P. Oliver katsoo akateemisissa piireissä vallitsevan korruption hirvittävään tapaukseen -- korruptioon, joka on johtanut tuhansien amerikkalaisten kuolemaan ja pyhän luottamuksen pettämiseen.

Holokaustin muistaminen, osa II: Irmin Vinsonin tarkka analyysi sekulaarisesta, juutalaisen etnosentrismin ajamasta uskonnosta, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Tämä on täsmällisin käsittely aiheesta.

Ja paljon muuta!

Voit tehdä tilauksen tai ostaa yksittäisiä numeroita tai tukkupakkauksia National Vanguard -lehdestä tässä url:ssä: http://www.natvan.com/national-vanguard/125/index.html

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.